Kokkareilla tai muulla kokoontumisen yhteydessä tapaa tai voi tavata henkilön, jonka ympärille muut ovat ryhmittyneet, ilmeisesti kuuntelemaan tämän puhelujaan. Tällainen henkilö on koulutettu ja hänellä on ns hyvä ulosanti. Hän antaa melkein millaisia tahansa ulkoisesti huoliteltuja lausuntoja pyytämättä ja pyydettäessä. Yleensä tallainen henkilö on ollut useassa paikassa töissä ja pyrkinyt kaivamaan joko työsään ja sen vierestä jotain suurta yleisöä kiinnostavaa ja esittämään sen medialle. Näin hän tutustuu myös mediaan ja muutamaan poliittiseen vaikuttajaan. Kun hän pitkään toimii hyvänä puhujana ja kirjoittajana sekä verkottujana tällä tavoin, hän saa paikallista ja lopuksi valtakunnallista kuuluisutta. Silmiinpistävää on, ettei hän ole milloinkaan konkreettisesti osallistunut mihinkään julkisutta saaneeseen operaation, mutta liikkunut sen liepeillä ja saanut itsensä näyttämään keskeiseltä henkilöltä operaation onnistumisessa. Loulta hänestä tulee kansallinen guru, jonka alkuperää ...

     Mennäänpä johonkin tilaisuuteen verkottumaan. Näin usein kokkareille perustellaan. Osittain tämä voi pitää paikkansa: uusia ihmisiä tavataan, kortteja vaihdellaan ja kevyttä keskustelua käydään päivän kysymyksistä ja jopa toimialan yleisistä näkymistä ja Venäjä-uhista kiistellään. Tällainen voi olla kevyimmillään rupattelua, joka seuraavana aamuna voi olla muisto vain.      Verkottuminen voidaan nähdä myös toisella tavalla. 1990-luvulla tämä "parempi" näkyi siinä, kun asiantuntijat vaihtoivat muutaman vuoden välein työpaikkaa, oppivat lähellä olevien toimialojen bisneslogiikka, yksittäisiä sovellutuksia ja erilaisten toimien työtapoja. Oli selvää, että he myös oppivat tuntemaan työskentelyä erilaisissa toimintaympäristöissä ja eri kieliä ja erilaisten ihmisten kanssa. Pitkissä jopa 12 viikon seminaareissa väki oppi tuntemaan toisensa ja heidän organisaationsa. Eräisä seminaareissa jakautuneina ryhmiin laadittiin organisaation analyysit jonkin jäsene...

Mennään johonkin tilaisuuteen verkottumaan. Näin usein kokkareille perustellaan. Osittain tämä voi pitää paikkansa: uusia ihmisiä tavataan, kortteja vaihdellaan ja kevyttä keskustelua käydään päivän kysymyksistä ja jopa toimialan yleisistä näkymistä ja Venäjä-uhista kiistellään. Tällainen voi olla kevyimmillään rupattelua, joka seuraavana aamuna voi olla muisto vain. Verkottuminen voidaan nähdä myös toisella tavalla. 1990-luvulla tämä "parempi" näkyi siinä, kun asiantuntijat vaihtoivat muutaman vuoden välein työpaikkaa, oppivat lähellä olevien toimialojen bisneslogiikka, yksittäisiä sovellutuksia ja erilaisten toimien työtapoja. Oli selvää, että he myös oppivat tuntemaan työskentelyä erilaisissa toimintaympäristöissä ja eri kieliä ja ihmisiä.  Nyt 1990-luvun verkottuminen on kehittynyt menetelmäksi, jossa asiantuntijat kiertelevät lähellä toisiaan olevien toimialojen yrityksissä työskentelemässä jopa vuosikausia asiantuntijoina ja johtotehtävissä saamassa kokemusta, opp...