Aikoinaan menimme omalle pienelle metsäpalstalle tarkoituksena kaataa muutama koivu mökkisaunan polttopuiksi. Ehdimme murjaista nurin pari lahoa koivun roikaletta, kunnes paikalle kaarsi leveästi hymyilevä Amerikan kaara. Saapasjalkainen mies asteli tomerasti luoksemme virkaten, että täälläkö ollaan oikein metsään kaato hommissa. Hämmentyneinä vain nyökkäilimme pokasaha käsissämme ja kirves kannon päässä. Mies töllisteli kotvan ympärilleen tehden lopuksi pienen kierroksen palstalla. Tultuaan luoksemme mies virkkoi. että tämmöinen homma vaatii luvat ja teillä kai on ne kunnossa. Kun sanoimme omistamamme metsäpalstan, mies sanoi, että niinhän ne kaikki sanovat ja pyysi esittämään lupapaperit. Kun niitä ei löytynyt, mies virkkoi virkaäänellä hakkuiden loppuvan tähän. Yrittäessämme selittä, että vain muutma runko on tarkoitus kaataa polttopuiksi, mies virkkoi, ettei käy ja jos nyt lopetatte hän ei vie asiaa eteenpäin ja selviätte ilman sakkoja ja korvauksia. Muutaman kuukauden päästä...

Metsäkeskustelun ollessa kuumana EU-komissiosta tulevien määräysten takia, miten metsiä pitää hoitaa, maamme metsän omistajat ja niistä elantonsa saavat ovat korottaneet äänensä. Nyt ulkopuolisin silmin meininki on vähän sellainen, että metsien oksat kasvaisivat kultaa. Tämä on hiukan liioittelua, mutta kyllä ne seteletä ovat viskoneet säkeittäin metsä bisneksessä pyöriville, ja lisää myytävää kasvaa noin 100 miljoonaa kuutiota vuodessa. Valtiovalta on ajat sitten ymmärtänyt massamme kasvavan vihreän kullan arvon asettamalla yksityismetsien käytölle rajoituksia ja määräyksiä metsien hoidosta. Laiminlyönneistä saa sakkoja ja väärinkäytöksistä uhataan ehdollisella vankeudella. Metsän käytön valvonnan intensiivisyytä kuvaa hyvin eräs 1960-luvun tapaus. Tarkoituksena oli isoisäni kanssa kaataa pari tukkia ja närettä laituripuiksi.   Kotvan kuluttua metsäteitä pommi Tapion miehen sininen volkkari meitä kohti. (Muut ei siihen aikaan volkkareita saaneetkaan.) Kun oikaisimme selkämme ja su...