Nyt kun taas kerran on tapahtunut raukkamainen terrori-isku Nizzassa, ei voi tuomita kansalaisia, jotka vaativat äärimmäisiä rangaistuksia terroristeille. Kiivaimmat kovien keinojen käyttöönoton puolesta ovat puhuneet äärikansallismieliset, jotka vaativat terroristien perheen sukulaisten likvidointia. Tämä on yhtä pöyristyttävää kuin itse terrorismi. Jos näin teemme palaamme Kolmannen Valtakunnan Hitlerin ja hänen rikostoveriensa aikakauteen.      Meidän on yritettävä hillitä itsemme mahdollisimman vähä vihaa osoittaviksi ja tunteviksi. Se on vaikeaa. Tämä olisi tärkeä signaali terroristeille siitä, että emme ratkaise kysymystä vihan sokaisema, vaan punniten ja harkiten eri vaihtoehtoja.      Kansavälisen yhteistyön merkittävä tehostaminen nykyisestään on avainasemassa terrorismin kitkemisessä. Tässä on käytettävä juuri nyt huonossa huudossa olevaa profilointia huomattavasti nykyistä suuremmassa laajuudessa ja yhteistyös...

Suomessa   nousee säännöllisin väliajoin keskustelua rangaistusten koventamisesta. Kun tapahtuu mieliä järkyttävä rikos ollaan vaatimassa pitkiä kakkuja. Elinkautista vaaditaan, loppuiäksi. Kannattaa kuitenkin ennen, kuin me kansalaiset annamme lainsäätäjälle toimeksiannon ankaroittaa tuomioita, pohtia, mitä varten rangaistuksia tuomitaan. Ensiksi, onko rangaistus yhteiskunnan kosto, uhrin kosto, tuomitun hyvitys uhrille, tuomitun ja yhteiskunnan sovitus vai yhteiskunnan pelote? Meillä lähdetään siitä, että eristäminen ja yhteiskuntaan sopeuttaminen riittävät rangaistukseksi. Toiseksi, miten rangaistukäytäntö sopii meidän yhteiskuntajärjestelmään ja sosiaaliseen tilaan? Jos meillä olisi suuri määrä kaduilla ja kujilla ihmisiä, jotka voivat tehdä rikoksen pienestäkin ärsykkeestä ja tilaisuuden avautumisesta, rangaistusten pitäisi olla ankaria. Nämä henkilöt tehtyään rikoksen tulee pitää  pois kaduilta. Muutoin ulkona liikkuminen olisi liian vaarallista. Meillä ei til...