Päivän HS:ssä oli juttu uuden organisaatiopsykologian koulutusohjelman käynnistämisestä. Ajankohtaiseksi aiheen tekee se, että johdon koulutuksessa on vuosikymmeniä jatkunut hyväntahtoinen kiista yhtä hyväntahtoisesti ilmaistuna management by Perkele ja management by Dreams välillä. Nyt näyttää siltä, että Helsingin yliopiston rehtori on havainnut laitoksen johtamisessa haasteita, ellei peräti ongelmia. Tämä ei ole ihme, sillä jo 1990-lvulla yritin konsultoida yliopistoa ja senaikuista rehtoria Risto Ihamuotilaa. Vastaanotto oli kohteliasta, ja jopa dekaanit suhtatuvat asiaan myönteisesti, eikä tämä johtunut pelkästään siitä, että nyt yliopistolla sisäänajossa oleva kehys- ja tulosbudjetointi tarjosi entistä enemmän väljyyttä määrärahojen käytössä. Jälkeen päin tarkasteltuna budjetoinnin uudistaminen tulosperusteiseksi, esim. väitelleiden tohtoreiden ja maistereiden määrät, on osoittautunut melko onnistunut. Käydessäni 1990-luvulla Consistor Minuimissa esittelemässä asia ei kyllä näy...

Suomessa 1918 käyty sisällissota oli raaka, kuten tällaiset sodat ovat aina olleet. Momentumin tarjosi Venäjän keisarivallan kaatumisen 1917 seurausvaikutukset. Se tarjosi esimerkin. Toinen tekijä oli maassa olleiden venäläisten sotilaiden heikko motivaatio ryhtyä taisteluihin, kun ei tiedetty, mitä maassa oikeastaan tapahtuu. Sodan loppuselvittely sai julmia piirteitä, kun maan mentaliteettiin täysin sopimaton Mannerheim antoi käskyn ”ammutaan paikalla”.   Ennen kenttäoikeuksien perustamista, koston miekkaa käytettiin surutta. Mannerheim lähti Sveitsiin hoidattamaan terveyttään. Organisaatio sosiologit ovat moneen kertaan pohtineet, miten talvisodassa kansa oli niin yksimielinen ja aseisiin tarttui mies vasemmalta ja oikealta. Tämä kysymys on ratkaisua vailla. Yhdeksi tekijäksi on tarjottu ”ryssävihaa”. Se tuntuu loogiselta, jos syyksi kelpaa epämääräinen ryssäviha. Ryssävihan purskahteleminen eri vaiheissa vuoissadoista ja kymmenistä toiseen on tosiasia ja pitkäaikaisuus tästä ...