Tarkemmin sanottuna peräsimessä pitäisi istua Dostojevski. Hän käytti häikäisevää mielikuvitustaan luodessaan veljesten hahmot ja oli myös itse kasinomiehiä, pelasi ja hävisi.      Veljesten elämä kuvaa ajatonta ihmissuhdepeliä ja samalla tarunhohtoista aromaisemaa, kesällä ja talvella.      Tolstoin Sota ja rauha romaani jo nimenä lietsoo mielikuvituksen liikkeelle, miltä sota näyttää. Se voisi melkein toimia tykistön kenttäohjesääntönä sotatieteen alkeiskoulussa. Moskovan palo ja Napoleon katselemassa sitä ratsunsa on yksi historian pysäytyskuva.      Samaan ihmiskunnan kirjasarjaan kuuluvat useat uskonnolliset kirjat, kuten raamattu.      Ei näistä kirjoista mitään hyllyistä repäistävää pelialalle ole. Ne kuitenkin tonkivat ihmiskunnan sisimpiä tuntoja ja tapoja kestävällä ja läpileikkaavilla tavoilla, sykähdyttäen miljardeja ihmisiä ympäri maailmaa eri aikoina.   ...

     

Mikä olisi sen mukavampaa, kun vallitsisi ainainen kesä ja talouskasvu ja poreileva kulttuuri. Mutta nyt nämä eivät kulje käsi kädessä. Noustaan hetkeksi analogian siivillle vertaamaan kolmea kirjailijaa ja teollisuutemme kolmea tähtituotetta. Kalle Päätalon siskunnasta pursusiavat raivaus- ja rakentajakulttuuri ovat kuin Helo-kiukaita, jotka pääseämettä milloinkaan maailmanmarkkinoille lämmittävät miljoonien suomalaisten sielua. Mika Waltarin tuotannossa on vahvaa globalisaation tuoksua samanlaista kuin Nokia kännyköissä. Molemmilta maailman lopullinen valloittaminen jäi verhottujen ovien taakse. Sofi Oksasen tuotanto Puhdistuksineen on kuin Rovion huuma, toisella tie painoksiin ja kuuluisuuten ja toiselle tie korkeille pörrsikäyrille.