Suomen hiihtäjien menestystä arvioidessa usein nostetaan pöydälle Norjan menestyminen. Päävalmentaja mainitsi hurjan vertauksen Norjan hiihtäjiksi rekisteröityvien määrässä 300 tuhatta Suomen vastaavan luvun ollessa muutama tuhat hiihtäjää. Tämä on tietenkin pätevästi lausuttu, mutta suurin syy Norjan menestymiseen on sen käytettävissä olevat valtavat öljyrahat, mutta mennyt yleisurheilukausi osoitti maan pärjäävän myös lähes jokaisessa kenttä- ja juoksulajissa.   Kuuden parhaiden joukoissa vilisi norjalaisia. Taas kerran on kyse resursseista. Meidän resurssimme päinvastoin suppenevat yleisen talousahdingon seurauksena. Suomen on tarkasteltava ennen kaikkea kriittisesti resurssien käytön organisatorisia kohteita. Näyttää siltä, että meillä on kasaantunut turhan takia epäkurantteja resursseja ylätasolle niin, etteivät ne palvele menestyksen kynnyksellä olevia. Tämän seurauksena moni huipulle pyrkivä lopettaa. Ongelman ratkaisemisessa resursseja voitaisiin siirtää ylätasoilta alas....

     Kokonaisuudessaan urheilun tukeminen on naurettavaa. Mutta hymy hyytyy, kun huomaa valtion antavan vuosittain 150 000000 euron tuen urheilun järjestöjen koneistolle ja itse urheilijoille 9 miljoonaa euroa. Kati Lehtonen on tätä rahan kaatamista viemäriin tutkinut väitöskirjassaan ( https://yle.fi/urheilu/3-9838812 ).      Miksi valtion pitää tukea urheilua? Puolustaja sanoo, että siksi, koska taidettakin tuetaan. Tähän on todettava, ettei taidejärjestöjä tueta noin kamalalla summalla ja että Jean Sibeliuksella ja Alvar Aallolla on aivan omaa luokkaansa oleva merkitys Suomelle maailmanlaajuisesti kuin Paavo Nurmella ja jääkiekolla.      Ei kannata lähteä analysoimaan millaisia uudistuksia on tehty kokonaistasolla ja millaisia uusia organisaatioita on milloinkin ollut ja tulee olemaan. Se ei johda mihinkään, koska samat henkilöt vuosikymmeniä ovat olleet avainpaikoilla tuottamassa sellaisia urheiluhallinnollisia suoritteita ja fuusioyks...

     Tämän päivän johtamisessa ei onnistuta parhaalla mahdollisella tavalla niukalla avoimuudella. Se saattaa olla paikallaan, jossain toimialalla kilpailijoiden takia ja liikesalaisuuksien suojelemiseksi. Julkisella sektorilla avoimuus on noussut yhä tärkeämpään rooliin toiminnan hyväksyttävyyden ja luottamuksen saamiseksi rahoittajilta eli veronmaksajilta.      Olympiakomitea näyttää tässä huonoa erimerkkiä sulkemalla suunsa Rion kisojen epäonnistumisesta. Urheilussa valmentaja antaa heti palautteen urheilijalle huonon suorituksen jälkeen.  Aamun  Yle TV 1 #jälkihiki ohjelmassa keskustelijat antoivat murskatuomion komitean vaikenemiselle.      Nykyinen olympiakomitean puheenjohtaja on toiminut lähes koko uransa monopooliorganisaatioiden johtajana. Hän on toiminut viimeksi ennen nykyistä pestiään Veikkauksen toimitusjohtajana. Kakkosmiehellä on saman tyyppinen tausta. Nyt kun tilanne kehittynyt siihen pisteese...