Yrjö Larmolan ( http://www.hs.fi/paivanlehti/12022016/a1455166516514 ) mukaan me vanhemmat olemme vastuussa vauvoistamme ja lapsukaisistamme täydellisesti. Vaikeina aikoina vanhemmat avustavat aikuislapsiaan kylyjensä mukaan, jos tarvetta on.      Perintöoikeuden professori Kangas on pitänyt yllä agendaa, jonka mukaan vanhusten ei tarvitse jättää mitään perinnöksi lapsille, vaan käyttää se omaan kulutukseen oman kuolemaansa mennessä. Sydän käyrän ja pankkitilin pitää näyttää nollaa kuoleman hetkellä. http://www.hs.fi/kotimaa/aihe/vanhustenhoito/        Jostain syytä Kangas on saanut saa näille ajatuksilleen medianäkyvyyttä säännöllisin väliajoin samalla, kun poliitikot ovat olleet asiasta hiljaa. Tämä vaiettu hiljaisuus kätkee sen tosiasian, että vanhushuollosta puuttuu vuositasolla 1,5 miljardia euroa ja summa vain kasvaa väestön ikääntymisen seurauksena. On vain hetken kysymys, kun pankkitilin riittämättömyyden takia valtio ja k...

Tänään aamun tv:ssa rahoituksen professori Vesa Puttonen esitti mielenkiitoisen näkemyksen. Toimittajan kysyessä pitäisikö vanhusten itse rahoittaa vanhuutensa hoidon professori vastasi: ”Ihmisen pitää olla ylpeä siitä, että voi hoitaa asiansa loppuun saakka.” Lausunnon käänteinen tulkinta voisi olla, että  ihmisen pitää hävetä, kun pitää pyytää julkiselta vallalta apua pärjätäkseen elämässään maaliin asti. On myönnettävä, että tällainen tulkinta on hieman provosoiva. Kannattaa huomata, että yläluokalla on varaa hoidattaa itseään miten haluaa. Sekin tähdellistä havaita että, mitä enemmän ihminen on koulutettu, sitä enemmän hän osaa vaatia julkiselta sektorilta oikeuksiaan ja hänelle kuuluvia palveluja. Siinä ei ole mitään väärää. Pienituloisuus periytyy voimakkaimmin pienituloisimman ryhmässä. Tämän osoittaa suomalaistutkijoiden tuore artikkeli (HYO-lehti, 1/2014). Jos tällaiseen ryhmään kuuluva ihminen joutuu laitoshoitoon, julkinen valta vie hän kaiket varansa hoitokulujen kattam...

Himasen raportin keskeinen viesti on, että kansalliseksi tavoitteeksi on nostettava kaikkien mahdollisuus arvokkaaseen elämään. Tämä on hvyä tavoite ja varmmankin monelle keski- ja hyvätuloisille mahdollinen. Yhteiskuntaan kuuluu kuitenkin myös 160 tuhatta pitkäaikastyötöntä ja 800 tuhatta köyhää, joista 200 tuhatta vanhusta on tylyssä laitoshoidossa. Katainen pohtii Himasen raportti kädessä, pitäisikö ihmisillä olla vaihtoehtoja elämässään, vapaus valita mihin suuntaan elämäänsä vie. Kun tällaisia lausuntoja annetaan, pitäisi ottaa huomioon nämä köyhän laidan ihmiset eikä kovertaa heidän itsetuntoaan ja saattaa heitä arvotelun kohteeksi. Himasen mukaa kestävyysvajetta suurempi vaje on henkisen ilmapiin sulkeutuneisuus, kademieli  ja innostuksen puute. Jokainen Suomen lukeva tietää, että vienti pitää saada vetämään. Silloin voidaan myös tasoittaa köyhän laidan kulijoiden tietä. Pitäisikö innostusta lisätä ensimmäiseksi tällä sektorilla? Himasen sanoma johtamisen kehttiä...