Ihmisen tietoisuutta ja karaktääriä pohtineet tiedemiehet ovat tulleet muiden muassa siihen tulokseen, että ihmislapsi ja yleensä nuori ihminen on hyvin vastaanottavainen ja kyvykäs ottamaan ja tulkitsemaan ympäristöstä heijastelevia ja tulevia signaaleja omaksi parhaakseen ja tekemään johtopäätöksiä jo hyvin varhaisessa vaiheessa omaksi tai yhteisönsä eduksi, ja kääntöpuolena karttamaan tilanteita, jotka voivat johtaa hänen elämänsä tilanteen huonontumiseen. Tällainen reagointi tai reagoimatta jättäminen on paljon suurempi kysymys, kuin tekoälyn suoltamat algoritmiset ulostulot. Tästä seuraa, että epäkuranttiin seuraan joutunut tai pakotettu nuori pyrkii luovimaan esimurrosiän aivokapasiteetillaan ikävät tilanteet läpi ja parhaimmassa tapauksessa käytettävissä olevalla tiedoillaan ja taidoillaan minimoimaan turhat ulkopuoliset kontaktit.   Se voi johtaa eristäytymiseen, mutta se voi olla parempi vaihtoehto, kuin yrittää pyristetyllä olla mukana epämukavassa tai jopa vihamielisessä...