Tarinat ovat demokraattisia kuin antiikin draama, mutta ne voivat olla vaarallisia. Niihin voi moni samaistua tai yleistää asioiden olevan juuri näin. Ja juuri näinhän asiat eivät yleensä ole, koska kyse on yksittäistapauksista.      Tosin yksittäistapaus voi laajentua jopa kirjaksi kuten teos ”Tuntematon sotilas”, joka taannoin oli monen ylevän seminaarin pöydällä etevemmyyden osoituksena luennoijan älyn kirkkaudesta ja tulevien sanojen voimasta.      Eduskunta ja maan hallitus ovat ehdottomia ykkösiä poliittisen kannan perustelussa tarinan voimin. Kansanedustaja tai ministeri saattaa tempautua kertomaan sähköpostin sanomaa kansalaisen kurjuudesta niin intohimoisesti, että lopulta itsekin uskoo tämän onnettoman tilanteen korjaamisen ratkaisevan koko yhteiskunnallisen ongelman. Tällaiset tilanteet eivät ole pelkästään viihdettä, vaan harhaan johtamista, koska yhden henkilön tapaus ei tietenkään kerro kokonaistilanteesta mitään. Päin...