Eilisessä Helsingin Sanomissa presidentti ehdokkaat pantiin puntariin siinä, miten he toimisivat erilaisissa merkittävissä presidentin toimivaltaan kuuluvissa yhteiskunnallisissa kriisi- ja muutostilanteissa. Tämä on hyvää kuluttajavalistusta ja se antaa kansalaisille aineksia pohti, ketä ehdokasta äänestää. Tärkeä testi. On ymmärrettävää, ettei tämän tyyppisellä kyselyllä voida kuin rajallisesti kartoittaa ehdokkaisen tämänhetkistä näkemystä, miten he toimisivat osin hypoteettisissa ongelmatilanteissa. Kuten tunnettua on, on eri asia, miten aikoo toimia ja miten saa aikaan aikomansa, siis toimeenpanon. Presidentin täytyy vaikeissa tilanteissa ensin pohti tykönänsä, mitä reittiä myöten hän saa aikaan haluamansa päätöksen toimenpiteineen. Tämä on tärkeä vaihe, koska siinä myös ratkaistaan realistiset keinot ja miltä operaatio näyttää ulos päin. Hänellä on käytettävissä institutionaaliset päätösrakenteet ja -elimet, eduskunta, sen valiokunnat, hallituksen eri laiset kokoukset mukaan...

     T ampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio näkee ongelmallisena, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kaudellaan käyttänyt myös sisäpoliittista valtaa ( https://yle.fi/uutiset/3-10350399 ). Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi vahvistavat näkemystä kirjassaan Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra. Presidentti mm. kutsui tammikuussa 2015 Mäntyniemeen työmarkkinaosapuolet palaveriin.      Useat mediat ovat myös yhtyneet käsitykseen Niinistön puuttumisesta sisäpolitiikkaan.      Näyttäkin selvältä, että presidentti on puuttunut sisäpolitiikkaan, mutta mitä sitten. Tällainen yleinen kehotus päästä sopimukseen on hyvä signaali työmarkkinoille. Pitäisikö presidentti haastaa tästä yleisen edun ajamisesta valtakunnan oikeuteen valtuuksien ylittämisestä, vai mitä pitäisi tehdä? Tuntuu aivan absurdilta ajatukselta, jos kannustamisesta käynnistetään jonkinlainen prosessi. On vaikeaa nähdä, että sillä olisi minkäänlaista poliittista...