On säästökohteita, joista ei  puhuta mitään. Yksi tällainen on satojen miljoonien eurojen tuet teollisuudelle. Olen kuullut usean yritysjohtajan sanovan, etteivät he taritse mitään valtion tukea, koska he harjoittivat kannattavaa yritystoimintaa eivätkä kaipaa siipiveikkoja toimintansa vahtimaan. Niin ikään suurin osa säätiöistä on sisään päin kääntyneitä ja tarvitsevatkin valtion apua vain oman sisäiseen toimitaan. Hyvä esimerkki tästä on urheilun kattojärjestöt ja kaiken karvaiset valtion avustamat järjestöt. Valtion avustamat käsipelin tehdyt ja moottorisahan siivittämät metsänparannustyöt on rahan haaskausta, sillä kyllä luonto on paras metsän parantaja ja kasvattaja. Olen itse kokenut tämän isäni metsässä. Soiden ennallistaminen ovat varsinainen suonsilmä, johon pula-aikana moni marjasta upposi umpisukelluksiin, niin että koko kylä osallistui kaverin etsintään.   Suo ei muuttunut pelloksi, vaikka kaveri katosi Haapajärven silmän kantamattomaan suomaisemaan. Etsittiin, mut...

Toimittajat ovat usein esimerkiksi eduskunnan kyselytunnista irvailleet, kuinka siellä edustajat moittivat tosia puolueita menneiden syntien kaivelemisesta. Vihreät ovat saaneet kuulla kunniansa sähköverkkojen yksityistämisestä vähän väliä. Talvivaaran ympärillä tapahtunut syyttely puolin ja toisin on jo saanut legendaariset mittasuhteet johtuen sen pitkästä kuolin kamppailusta. Nyt yhtä legendaarinen IS:n toimittaja Timo Haapala kaivaa laatikostaan Sdp:n käyttäytymisen Kemijärven tehtaan lakkauttamisessa 2008, siis 13 vuoden takaa. Jos tätä menoa vanhojen syntien kaivelemista jatketaan, kohta ollaan vuoden 1918 tapahtumissa. Kokoomuksen Mykkänen yhtyy Haapalan kuoroon välittämättä markkinatalouden laista veisaamalla valtion tukia Kemin tehtaalle. Ovatko politikan lait mennet sekaisin?