Toimittajat ovat usein esimerkiksi eduskunnan kyselytunnista irvailleet, kuinka siellä edustajat moittivat tosia puolueita menneiden syntien kaivelemisesta. Vihreät ovat saaneet kuulla kunniansa sähköverkkojen yksityistämisestä vähän väliä. Talvivaaran ympärillä tapahtunut syyttely puolin ja toisin on jo saanut legendaariset mittasuhteet johtuen sen pitkästä kuolin kamppailusta. Nyt yhtä legendaarinen IS:n toimittaja Timo Haapala kaivaa laatikostaan Sdp:n käyttäytymisen Kemijärven tehtaan lakkauttamisessa 2008, siis 13 vuoden takaa. Jos tätä menoa vanhojen syntien kaivelemista jatketaan, kohta ollaan vuoden 1918 tapahtumissa. Kokoomuksen Mykkänen yhtyy Haapalan kuoroon välittämättä markkinatalouden laista veisaamalla valtion tukia Kemin tehtaalle. Ovatko politikan lait mennet sekaisin?
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti