Aikoinaan menimme omalle pienelle metsäpalstalle tarkoituksena kaataa muutama koivu mökkisaunan polttopuiksi. Ehdimme murjaista nurin pari lahoa koivun roikaletta, kunnes paikalle kaarsi leveästi hymyilevä Amerikan kaara. Saapasjalkainen mies asteli tomerasti luoksemme virkaten, että täälläkö ollaan oikein metsään kaato hommissa. Hämmentyneinä vain nyökkäilimme pokasaha käsissämme ja kirves kannon päässä. Mies töllisteli kotvan ympärilleen tehden lopuksi pienen kierroksen palstalla. Tultuaan luoksemme mies virkkoi. että tämmöinen homma vaatii luvat ja teillä kai on ne kunnossa. Kun sanoimme omistamamme metsäpalstan, mies sanoi, että niinhän ne kaikki sanovat ja pyysi esittämään lupapaperit. Kun niitä ei löytynyt, mies virkkoi virkaäänellä hakkuiden loppuvan tähän. Yrittäessämme selittä, että vain muutma runko on tarkoitus kaataa polttopuiksi, mies virkkoi, ettei käy ja jos nyt lopetatte hän ei vie asiaa eteenpäin ja selviätte ilman sakkoja ja korvauksia. Muutaman kuukauden päästä...

Suomalainen elokuvateollisuus ei ole pystynyt romantisoimaan uitto perikatoon. Se ei ole ihme, sillä vastassa on luonnon lait noste, vastus ja aika. Kosteanikin puu pysy pinnalla, vaikka irtouitossa kato on noin kuusi prosenttia eli puu painuu veden alle näkymättömiin ja tai muutoin katoaa rannoille. Uitossa kuljetus on hidasta, mutta veden vastus ja vaadittava lisäenergia pieni. Nippu-uitossa puukato on lähes olematon. Uitto on hidasta verrattuna moottoroituun kuljetukseen, mutta uittopomot ottavat tämän huomioon aikatauluissaan. Tehokas irtouitto edellyttää puiden asettamista vesistön rannoille niin, että puut saadaan vyörytettyä mahdollisimman vähällä työvoimalla veteen. Joissain tapaukissa uittojokien kapeimpiin koskiin rakennettiin uittorännejä, joita pitkin tukit enemmän tai vähemmän epäjärjestyksessä rymisivät suvantoon. Joen leveimpiin kohtiin asetettiin puomit ohjaamaan tukit pysymään väylällä. Saha oli yleensä joen rannalla, johon tukit koottiin lautaksi ja siitä suoraan saha...