Suomalainen elokuvateollisuus ei ole pystynyt romantisoimaan uitto perikatoon. Se ei ole ihme, sillä vastassa on luonnon lait noste, vastus ja aika. Kosteanikin puu pysy pinnalla, vaikka irtouitossa kato on noin kuusi prosenttia eli puu painuu veden alle näkymättömiin ja tai muutoin katoaa rannoille. Uitossa kuljetus on hidasta, mutta veden vastus ja vaadittava lisäenergia pieni. Nippu-uitossa puukato on lähes olematon. Uitto on hidasta verrattuna moottoroituun kuljetukseen, mutta uittopomot ottavat tämän huomioon aikatauluissaan. Tehokas irtouitto edellyttää puiden asettamista vesistön rannoille niin, että puut saadaan vyörytettyä mahdollisimman vähällä työvoimalla veteen. Joissain tapaukissa uittojokien kapeimpiin koskiin rakennettiin uittorännejä, joita pitkin tukit enemmän tai vähemmän epäjärjestyksessä rymisivät suvantoon. Joen leveimpiin kohtiin asetettiin puomit ohjaamaan tukit pysymään väylällä. Saha oli yleensä joen rannalla, johon tukit koottiin lautaksi ja siitä suoraan sahan kitaan erilaisiksi puutavaralajeiksi. Nyt varmaankin suurin osa menne sellutehtaan prosesseihin.
Energian pysyvän
hinnan nousun takia uitto vesistökuljetuksena eri muodoissaan valtaa alaa
kustannustehokkaana kuljetusmuotona. Uittojätkä pitkävartisine pieksuineen ja kekseineen edustanee jo mennyttä aikaa
Kommentit
Lähetä kommentti