Ylen Jälkiviisaat ohjelmassa valtakunnansyytäjä Ritva Santavuori oli aikoinaan positiivisessa mielessä pommi, joka räjäytteli valtakunnan hankalia kysymyksiä kaiken kansa nähtäväksi. Hänen aikaansa mukana oli myös yritysmaailmasta tuttu Kalle Isotalo. Hän on jäänyt erityisesti mieleen siitä, että hän ei milloinkaan kritisoinut tai puhunut pahaa sanaa tuntemastaan yritysmaailmasta. Hän sitä vastoin melkein aina laskeskeli valtion budjetista lukuja saaden valtion näyttämään tyhmältä kuin aasi. Tosiasia on, että jatkuva julkisen sektorin negatiivinen arvostelu vaati enemmän kättä pitempää kuin budjettiluvut. Pienenä pommina voidaan pitää juuri valmistuneen valtion budjetin käsittelemättä jättämistä paitsi työllisyydessä ja maginaalisesta exi verosta. Reetta Karvala tuo istuntoon viileän ja monipuolisesti perustellun näkemyksensä taitavasti oikeassa kohdassa esille. Silloin Jan Erola on hiljaa. Ainoasta yliopistomies Janne Saarikivi panee hanttiin lintuperspektiivistä lähtevillä kommente...

     P akostakin jouduin portinvartijarooliin arvioimaan, kuka olisi sopivin mitäkin toimeksiantoa tekemään. Se, että ryhmässä oli erilaisia henkilöitä, jotka poikkesivat tiedoiltaan ja taidoiltaan tosistaan, ei ollut mikään ratkaiseva puute, sillä heille löytyi erilaisia rooleja ryhmässä. Toiset olivat hyviä taustaselvittelijöitä, toiset koulutuksen järjestäjiä, toiset työparin toisena osapuolena, toiset raportoijia ja toiset hyviä nopeasti muuttuvissa konsultointitilanteissa.      Tietyn tason eheyden ylläpitäminen ja tiedonkulku vaativat jatkuvaa ponnistelua. Maanantaipalaveri ei riittänyt tähän. Ryhmän ehdotuksesta järjestimme työnohjauskokoukset pätevän vetäjän johdolla kerran viikossa työajan päättyessä. Ennen kaikkea ryhmäjumppa, kuten ohjelmaa kutsuimme, muodostui monelle vapauttavaksi uusia lähteitä avaavaksi prosessiksi. Se antoi konsultointiin uusia työkaluja ja opetti meitä tuntemaan paremmin toisemme lisäten luottamusta välillämme. Näin aina...

     Pakostakin jouduin portinvartijarooliin arvioimaan, kuka olisi sopivin mitäkin toimeksiantoa tekemään. Se, että ryhmässä oli erilaisia henkilöitä, jotka poikkesivat tiedoiltaan ja taidoiltaan tosistaan, ei ollut mikään ratkaiseva puute, sillä heille löytyi erilaisia rooleja ryhmässä. Toiset olivat hyviä taustaselvittelijöitä, toiset koulutuksen järjestäjiä, toiset työparin toisena osapuolena, toiset raportoijia ja toiset hyviä nopeasti muuttuvissa konsultointitilanteissa.      Tietyn tason eheyden ylläpitäminen ja tiedonkulku vaativat jatkuvaa ponnistelua. Maanantaipalaveri ei riittänyt tähän. Ryhmän ehdotuksesta järjestimme työnohjauskokoukset pätevän vetäjän johdolla kerran viikossa työajan päättyessä. Ennen kaikkea ryhmäjumppa, kuten ohjelmaa kutsuimme, muodostui monelle vapauttavaksi uusia lähteitä avaavaksi prosessiksi. Se antoi konsultointiin uusia työkaluja ja opetti meitä tuntemaan paremmin toisemme lisäten luottamusta välillämme. Nä...

     Hallitsemattomat vastaukset eivät mene tasan kuin laskut. Tämän on moni perhe kokenut saadessaan päivähoitopäätöksen ties mihin. Tämä on saanut kokea myös hallitusneuvottelujen vetäjä Sipilä.      Sipilän yritysjohtomainen ote tuli hallituksen muodostamisessa esiin hänen neuvoteltua esimies-alainen keskustelujen hengessä kunkin puoluejohtajien kanssa. Sipilä halusi saada puoluejohtajilta tiettyjä lupauksia ennen kuin puolueet vastasivat kirjallisesti 15 kysymykseen. Hän luotti yritysjohtamiseen kuuluvan sitoutumisen pätevän tässäkin.      Kävi kuitenkin niin, että kahdenkeskisten neuvottelujen tulos ei välttämättä näkynyt puolueiden kirjallisissa vastauksissa, etenkin persujen maahanmuuttoa ja EU-politiikkaa koskevissa kannanotoissa.      Sitä ei tiedetä, pitikö kahdenkeskistä neuvottelutuloksista lipsuminen Sipillä öisin valveilla. Tuskin. Mutta aiempaa historiallisesti eri tavalla haastavassa prosessissa,...

Myöhään syksyllä 1991, kun Munkkinimen rantoja petti jo lumi, kaksi vaaleaa, tyylikkäästi pukeutunutta rouvaa tuli kohteliaasti mutta päättäväisesti huoneeseeni. En ymmärtänyt aluksi lainkaan, mitä he puhuivat. Keskustelun mennessä vielä epäselvään suuntaan pyysin rouvia kahville kauniisti kalustettuun kehittämiskeskuksen ravintolaan. Pitkän kiertelyn jälkeen he lopulta melko suorasukaisesti kertoivat tarjoavansa työnohjausta. Hämmennettyäni kahvia tarpeeksi tivasin kohteliaasti, mistä tarkasti ottaen oli kyse. He olivat valmiit pitämään koko Tupa-ryhmälle seminaarin itsensä kehittämisestä ja ryhmädynamiikasta. Kuultuani hinnan ja todistaessani, että meillä oli jo pidetty sellainen seminaari Lauri Salosen johdolla, he hymyilivät hajamielisesti, mutta kaivelivat jo päättäväisesti kalentereitaan aikatauluista sopimiseksi. Kieltäydyin jo jyrkkään sävyyn, mutta he kohensivat vain ryhtiään ja sanoivat Kivelän tietävän asiasta. En viitsinyt jälkeenpäin kysyä, kenen suosituksesta Melki...