Kun pohdiskelen, miksi Suomi mataa vuodesta toiseen taloudessaan umpisurkealla uralla, tulee mieleeni erään lähisukulaiseni tilanhoito. Pariskunta osti Amerikassa tienatuilla dollareilla pitäjän suurimman maatilan satojen hehtaarien metsineen. Ensimmäiset vuosikymmenet tila tuotti kohtuullisesti elantoa taloudessa asuville parsikunnalle ja heidän lapsilleen. Palkollisiakin oli varaa pitää melkoinen joukko. Vähitellen alkoi kuitenkin näkyä tilan hoidon vaatiman ammattitaidon puute. Vehnää kylvettiin alaville maille, jossa hallan vaara oli suuri ja hyvälle etelä rintama maille kylvettiin turnipseja, joilla ei juuri ollut käyttöä, kuin satunnaisesti karjan ruokinnassa ja silloinkin turnipsit piti pilkkoa atraimelle silpuiksi, etteivät lehmät tukehtuisi.   Heinät niitettiin, mutta säilöttiin sateille alttiisiin latoihin, joiden katot vuotivat kuin seulat. Syyskyntöjä ei tehty, pellot kesannoituvat. Isäntä ei osallistunut maanviljelykseen, vaan piti kunnia asianaan pyristellä kuorma-aut...