Lukiessani Lauri Nurmen kirjan Sanna Marinista otsikon mietelause tulee väistämättä mieleen. Ei siksi, että Marin olisi elämänsä eri vaiheessa pyrkinyt nousemaan muiden kustannuksella uralle kohti suur-naisten joukkoon, vaan sen tähden, että signaaleja vaikuttaja ihmisten joukkoon nousemisesta näyttää olevan kova jo teiniaikana.  Hänen bloginsa merkinöissään ja koululehden artikkelissaan hän toi selvästi ja hyvin kirjoitettuna esille periaatteet, joiden puolesta hän tulisi jossain elämänsä vaiheessa taistelemaan eturintamassa. Tasa-arvo, jokaisen mahdollisuus pätevään koulutukseen, parempaan toimeentuloon ja elämän laatuun näkyivät poikkileikkaavana teemana hänen toiminnassaan. Aina tähän päivään jatkuva Marinin kritiikki hyväosaisen eliitin ylellisestä elämän tavasta vähäosaisten  kustannuksella toistuu kirjassa kuin mekaaninen painovirhe. Kirjalla on yksi yllättävä, ei nyt ylivoimatekijä, mutta kuitenkin suuri plussa elementti. Se saattaa  nimittäin  käsitellä Mari...