Kansliapäällikkö Perttusen silmissä minusta oli tullut jonkinlainen uskottumies maaherrojen ja hänen välilleen. Ymmärsin kyllä, etten ollut ainut ja tärkein uskottu Perttusen ringissä, vaan hänen verkostonsa ulottuivat Kainuun peruskoilta valtakunnan huipulle. Ruska-aikana Perttunen lähetti minut Rovaniemelle tutkailemaan, mitä maaherra Asko Oinas ajatteli lääninhallituksiin kohdistuvasta tulosohjauksesta. Oinas oli sitä mieltä, lääninhallitukset ovat oman lainsäädäntönsä perusteella hyvin itsenäisiä, eivätkä ne ota käskyjä sisäministeriöstä eivätkä muistakaan ministeriöistä. Tämä kanta ei lientynyt, vaikka kuinka illallispöydässä keskustelimme tuloneuvottelujen merkityksestä yhteisen näkemyksen saavuttamiseksi. Hän vain hymyillen kertoi lähtevänsä aamulla maakuntakierrokselle kuuntelemaan kuntalaisten tuntemuksia, tulosneuvottelujen hengessä.

     On kulunut 30 vuotta siitä, kun valtio ja kunnat aloittivat ulkoistamaan palvelujaan yksityisille yrityksille. Ainostaan auton katsastuksessa yksityistäminen on onnistunut. On aika pysähtyä tarkastelemaan, missä tilassa haavoittuvammat asiakasryhmät ovat.       A-studiossa hiljattain pohdittiin neuropsykologista kuntoutusta tarvitsevien henkilöiden tilannetta. Kaksi kymmentä prosenttia hoivan ja hoidon tarvitsijoista hoitaa kunta kunnan omistamissa ja tiloissa ja omalla henkilökunnalla. Lopuista 80 prosentista vastaa yksityissektori noin 500:lla hoiva- ja kuntoutuskodilla.      Tämä vuoden aikana on tullut aluehallintoviranomaisille 41 valitusta kuntoutuskodeista. Ohjelmassa eräs äiti kertoi pojastaan yleispätevän totuuden, että valittaa ei uskalla, koska hoito saattaa kärsiä entisestään. Tapauksia tutkinut asiantuntija Markku Salo kertoi samassa ohjelmassa, että hoivakoodit menevät bisnes edellä ja hoito toissijaisena.   Ho...