Sipilän hallituksella on 26 kärkihanketta. Suurin osa niistä on sellaisia, että soisi niiden toteutuvan, sillä Suomi on saatava nousuun.      Arvioitaessa kärkihankkeiden toteuttamisen vaikeutta ja haasteellisuutta kannattaa jättää tarkastelun   ulkopuolelle ne hankkeet, joissa kyse on lähinnä rahan jakamisesta, leikkaamisesta ja yksittäisten verolakien muuttamisesta.   Nämä ovat melko rutiininomaisia tehtäviä.   Koulutuksen ja tutkimuksen miljardien eurojen leikkauksista on enää turha räkyttää.       Sen sijaan siihen mitä hallitus on päättänyt tehdä digitalisaatiossa, toimintatapojen modernisoinnissa, normien purussa, aluehallinnossa sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisessa, pitää kiinnittää huomiota hallituksen itsensä ja median.      Nämä uudistukset vaativat päteviä johtajia, kokonaisuuksien ymmärtämistä, vahvaa substanssiosaamista ja koordinaatiota ...

     Vaikeat, kompleksiset, monipolviset, monitahoiset ja monivaiheiset sekä tieto- ja kommunikaatiointensiiviset reformit ovat täynnä yllätyksiä.      Yhtäältä hanke voi jo alkuvaiheessa törmätä työn kokonaisuuden kannalta toisarvoisiin faktoihin ja näkemyseroihin, jotka kokonaisuudessaan ovat merkityksettömiä, mutta joita sillä hetkellä yksi osapuoli pitää ylipääsemättöminä. Toinen osapuoli voi vaatia markkinaosuuden tai asiakaskunnan selvittämistä, vaikkei niitä tässä vaiheessa pikkutarkasti tarvitakaan. Kolmas osapuoli voi pikkuhiljaa kadottaa mielenkiintoaan koko hankkeeseen keskittymiseen tai tämä osapuoli laiminlyö pysyvästi hanketta, mikä saattaa horjuttaa projektin uskottavuutta. Tällöin valtasuhteet voivat myös muuttua tai syntyä pienimuotisia uusia valtasuhdetyhjiötä.      Tällöin työ ajelehtii tai joku ottaa vallan. Myöhemmin jokin osapuoli luulee tulleensa niin vahvaksi, että alkaa määräillä koko hanketta. Tällöin jossa...

     Aluksi pitää korostaa, että Sipilän ”tehollinen” työaika pääministerinä lienee kulnut tähän saakka pääasiassa budjettivajeeseen ja sen supistamisen kannalta kohtalonomaisen tärkeisiin tuottavuusloikka- ja sote-reformeihin ”hankepäällikkönä” ja ”reformaattorina”.     Huippujohtajan ”Sipilän” aktiivinen ja konkreettinen osallistuminen tällaisiin hankkeisiin onkin uusimpien yritysoppien mukaisest ehdottaman tärkeää (Johtajuus, Matti Alahuhta, 2015 s.18).      Pääministerin henkilökohtaista häärimistä tällä tavalla on silti pidettävä poikkeuksellisen hämmentävänä, jopa suuren luokan virheenä. Pääministerin nopeiden tulkintojen ja päätösten takia voi paljastua, että extempore joudutaan mätkimään uusia takarajoja, niistä joudutaan peräytyään, jne. Silloin uskottavuuden muurista ensimmäiset kivet alkavat tössähdellä nurmikolle.            Muurin rapistuminen alkoi jo tätä ennen Sipilän soveltaessa jo hallitu...