Tosiasia on, että Euroopan tilanne on muodostumassa vaaralliseksi. Kansalaiset alkavat yhä suuremmissa määrin kaivata lujaa johtajaa (Onneksi meillä on Niinistö) edustakoon hän mitä suuntausta tahansa, kunhan se kokee, että parempaa on tulossa tämän johtajan vallan alla.  Nationalismi on nostamassa pelottavasti päitään muiden muassa Unkarissa, Puolassa ja Slovakiassa puhumattakaan Venäjästä, jossa Putinin 14.12. pitämä nelituntinen yksinpuhelu loi uskoa Ukrainan sotaan. Ranskan varteenotettavana presidentti ehdokkaana on ääri oikeustolainen Marine Le Pen. Mitä pitäisi tehdä? Euro täytyisi devalvoida, mutta sen estää - ei tosiasiassa Maastricht92 - vaan euromaiden talouksien erivaiheisuus. Etelän maat hyötyisivät, mutta Pohjoismaat ehkä Suomea lukuun ottamatta menettäisivät. On aivan mahdollista ja hyödyllistä, että Pariisi- Berliini-akseli ja Pohjoismaat muodostavat pohjoisen EU-vyöhykkeen mm Torvalds ja Väyrynen (https://yle.fi/uutiset/3-9978596). Voisivatko EU-maat jättää kylmäst...

     Asiantuntijat ympäri EU:ta ovat yksimielisiä siitä, että brexitissä tunteet nujersivat faktat ja valheet voittivat tosiasiat. Tapauksen kohtalon omaisuutta korostaa vielä se, että ikäihmiset nuijivat nuorisoa, joka kokee tulleensa petetyksi elämisen mahdollisuuksiensa kapenemisen takia globaalisessa maailmassa. Nuoriso on syystä pettynyt.      Brexitin syy ei ole kansanäänestyksen vaan konservatiivisen puolueen sisällä tapahtuva kahden poliittisen hahmon Cameronin ja Jonhsonin välinen valtataistelu, joka johti sopimattoman menettelyn käyttöön näin tärkeässä asiassa. Eroa hautovien maiden poliittisen instituutioiden on syytä ottaa tästä opikseen, myös Suomen.      EU:n eliitille kansanäänestykset erokysymyksistä ovat sinänsä sivuseikkoja. Tärkeintä on, että EU:n johto tekee nopeasti brexitistä tylyn malliesimerkin prosessista, miten ikävästi, äkkiä ja pikaisesti käy, kun eroaa yhteisöstä. Tällaista esimerkkiä kaipaavat Ra...