Ylen Jälkiviisaat ei osannut imarrella eikä tavoitella suosiota, vaan se tyytyi Petterssonin plagiointijupakan jauhamiseen niin, että siitä ei jäänyt jäljelle kuin öiset haikeat muistot. Naisjäsen yritti alkaa luennoimaan plagioinnin yleisiä periaatteita alkaen kansaedustajien toistensa aloitteiden plagioinnista ja päätyen pääministerin uudenvuoden puheen toistamiseen, mikä siinä tilanteessa oli kuin katsoisi jumalaa kohti. Sen verran ryhmäläisillä oli vielä tajua tallella, etteivät he sallineet mitättömyydet nielaista itseään, vaan vaihtoivat plagiointi pyörän isomme vaihteelle. Aikoinaan metsästystä harrastanut jäsen kertoi, kuinka hän Pihtiputaalla ison ladon takana kohdannut suden, jota oli luullut anopiksi. Hän oli kaksipiippuisella haulikolla laukaissut kaksi suolapanoista tapapuolta kohti, mikä siellä seudulla oli yleinen kujakoppeloiden karkottamiskeino ruudin säästämiseksi, mutta olikin osunut vallesmanniin, joko oli ollut pontikan keittovälineiden vahdissa. Vallesmanni oli tu...

Maria Pettersson sai päivän lehdessä kyytä alan tutkijoilta heidän riittämättömästä huomioonottamisesta hänen kirjassaan Suomen historian jännät naiset. Heidän mukaansa Pettersson oli liian suorasukaisesti esittänyt kirjassa omina näkemyksinään aiempien tutkimusten tiedot. Tämä on melko yleinen kiistanaihe. Olen joutunut itse keskustelemaan kustantajan kanssa, jonka julkaisemassa kirjassa on esitetty ideoitani toisen kirjoittamana ja toisaalta olen ollut syytetyn penkillä ajatusten esittämisestä, minkä jo joku toinen on jo omassa teoksessaan esiin tuonut. Kaikissa tapaukissa on löytynyt kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Proosamuotoisissa etenkin johtamista käsittelevissä tietokirjoissa ongelma on usein siinä, että mitään mullistavaa uutta metodia ei ole aina esitettävissä, vaan kirjassa voi olla selostettuna uutena periaate tai ajattelutapa, jota ei kohtuudella löydy aiemmin missään esitettynä. Jos sitten ilmestyy kuin tyhjästä taho tai henkilö, jolla on dokumentit osoittamass...