Tänään HS:n vieraskynäosiossa Antti Keinänen ja Petri Uusikylä ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007620407.html ) käsittelivät ansiokkaasti suomalaisen lainvalmistelun tasoa. Tämä on toinen julkisen vallan kylmentyneistä ongelmista. Toinen on vaikuttavuuden arviointi. Lainsäädännöllä sanottu on olevan verrokkikohteita matematiikkaan. Siinä on hieman perää. Matemaattisen lauselman ongelman, (yhteiskunnallisen epäkohta) todistaminen (poistaminen) perustuu hyvin pitkälle aiemmin todistettujen aksiomien varaan. Aksioomaa ei tarvitse todistaa, koska se on jo todistettu. Pitkässä lauselmassa (laissa) riittää osata operoida aksiomeilla ja oikeaksi todistetuilla säännöillä. Etenemällä näin saadaan laskutoimitus ratkaistua. Uusia lakeja säätämisellä poistetaan pulmia, minkä jälkeen pulma poistuu, mutta tulee uusia pulmia ja niitä korjaamalla tulee taas uusia. Tässä kohta tulee esille yhteys matematiikkaan. Lainsäätäjä ei olekaan lain kirjoittaja, vaan yhteiskunnallinen näkijä. Hän hallitsee...

     Enennen kun alkaa käsitellä otsikon aihetta, on syytä tehdä itselle selväksi, että voin aivan hyvin olla henkilö, jolle faktat eivät tehoa. Tämä ilmenee mm kannanottoinani kysymyksiin, josta minulla voi olla jo ennakkoon lukkoon luodut käsitykset ja mielipiteet.      Tällaiseen käsikopelolta totuuksia heittäjälle tekee hyvä lukea monipuolisesti paljon, jopa koko elämän aikana. Jokaiselle tekee erittäin hyvää harjoittaa intersubjektiivisuutta joko yksin tilanteeseen sopivassa porukassa. Eli heittäytyä pois omista vakiintuneita subjektiivisista käsityksistä olemalla valmis uppoutumaan toisten tarjoamiin ajatuskulkuihin ja jos ne tarjoavat itselle aihetta muuttaa mielipidettään, tekee sen. Tämä on myös eräs tiedemaailman työtapa.      Yksi tällainen erimielisyyskohde on Ilmastomuutos, joka jakaa vielä mielipiteitä sen mukaan pitääkö sitä luonnon oman kiertokulkuna vai ihmisen aiheuttamana. Minuun teki suuren vaikutuksen luotettava artikk...