Puhuttaessa Euroopan valtion humaaneista päämiehistä ensimmäisen ei tule mieleen Erdogan, vaikka olikin nuorena lupaava jalkapalloilija. Euroopan maiden ei saa jäädä suuriksi sivullisiksi sen jälkeen, kun ovat aikoinaan pitäneet Afrikan maita kolonialismin hirttosilmukassaan. Nyt Euroopalla on hyvin kyseenalainen ja jo faaraoiden ajoilta tuttu keino estää maahan saapumasta maahan. Raha on tässä se, joka puhuu. Toisena sopijaosapuolena on Erdogan. YK pitää maailman valuuttarahasto (IFM) tukenaan alkaa määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti luomaan Afrikan maille edellytyksiä infrastruktuurinsa, elinkeinoelämänsä ja teollisuutensa kehittämiseksi. Tämä on jo tasa-arvon ja eettisten arvojen takia. Afrikan väestön rajulla kasvulle on hyvin haitallinen merkitys itse Afrikalle että Euroopalle. Siellä väestö lähes kaksinkertaistuu runsaassa kahdessa vuosikymmenestä 1,2 miljardista 2 miljardiin. koulutustason ollessa vielä sangen puutteellinen. Mantereen aikapommin muodostaa nuorten ihmisten ...

Todetaan ensin trivialiteetit. Afrikka on Euroopan vieressä ja Amerikan manner tuhansien mailien päässä. Jatketaan toisella tosiasialla. Eurooppalaiset (lähinnä Iso-Britannia, Espanja, Portugali, Ranska)valtasivat Amerikan mannerta ja edellisten maiden lisäksi Saksa, Belgia ja Ranska valtasivat Afrikan mannerta omikseen. Afrikan alueille myöhemmin keksittyjen maiden nimet olivat meidän suomalaisten 1950-luvun maantieteen oppikirjoissa alusmaita. Menneen ja silloisen hengen mukaisia keksintöjä. Enää ei käytetä tätä sanaa, vaan mailla on kunnialliset nimet. Pohjois-Amerikan maista kehittyi yksi maailman innovatiivisimpista maista jopa niin, että Yhdysvaloja voidaan pitää vielä   suurena tuotekehittely projektina Kanada mukaan lukien. Afrikan maissa tällaista kehitystä ei ole näkynyt. Mantereen köyhys- ja siitä johtuvät muut ongelmat ovat olleet jo pitkään EU:n kehityslistalla ratkaistavana, nyt komisario komisario Urpelaisen johdolla. Nykyisen valtiovarainministerin Vanhasen is...

     Jutta Urpilaisen komisarius on haastava. Kun tarkastellaan tämän tyyppisen luottamustoimen poweria, perinteisesti on ensimmäisenä katsottu, paljonko siihen liittyy lainsäätäjän ja paljonko budjettipäättäjän valtaa. Tästä näkökulmasta katsoen Urpilaisen valta ei lompsaa pullista.      Näköala muuttuu toiseksi, kun astutaan areenalle. Härkä on odotettua suurempi. Kiinalaiset ovat valloittamassa maanosaa ovelalla taktiikalla. He pyrkivät esiintymään lempeinä investoijina, joiden lopputuloksena on universaalia hyvää, mikä resonoi elintasoja kohottavan globaalin hyväntekijän roolin kanssa, etenkin Afrikassa. Yksi Urpilaisen porukan agendan julkilausumaton tehtävä lienee on pyrkiä nostamaan entistä konkreettisemmin, mutta hienovaraisesti esille Kiinan afrikkastrategian uhat.      Finanssikriisin 2008 jälkeen Kiina on määrätietoisesti ja osin myös varoen edennyt   globaaliin hegemoniaan tähtäävään toimintamalliin. 2010-luvun lopulla siih...

     EU tarvitsee nykyistä intensiivisempää js dynaamisempaa Afrikka strategiaa. Tämä ei ole yksittäisten ihmisten idea vaan pätevä näkökulma, joka syntyi ulkoministeriön tiimiprosesseissa. Yle TV 1:n A-studiossa 27.9 (https://netti-tv.fi/katso/a-studio/254011) EU-parlamentin toimittaja Susanna Turusen johdolla kaikki neljä paneelin jäsentä pitivät Pohjois-Afrikan maiden muuttoliikettä Eurooppaan hyvin haasteellisena, jopa vaarallisena Euroopalle. Tänä vuonna ennustetaan maanosasta tulevan   170000 pakolaista Eurooppaan. Haasteellisuutta lisää se, että EU:lla ei ole konseptia, miten se aikoo käsitellä yhä vaikeammaksi nousevaa pakolaiskysymystä Afrikasta.      Heti perään on sanottava, että Afrikka on ollut menestys kiinalaisille ja eräille yhdysvaltalaisille jättifirmoille kuten Shellille ja muutamille lääkeyhtiöille. Mutta tämä kalpea menestyksen sirppi näkyy vain ohuena hymyä näiden firmojen kassanhoitajien ilmeinä, ei afrikkalaisten kasvoilla. Poh...

EU tarvitsee nykyistä intensiivisempää Afrikka strategiaa. Tämä ei ole yksittäisten ihmisten idea vaan pätevä näkökulma, joka syntyi ulkoministeriön tiimiprosesseissa. Yle TV 1:n aamu-tv:ssä asian tiivisti Paavo Lipponen sanomalla, että Afrikka on kohtalonkysymys Euroopalle.      Heti perään on sanottava, että Afrikka on ollut menestys kiinalaisille ja eräille yhdysvaltalaisille jättifirmoille kuten Shellille ja muutamille lääkeyhtiöille. Mutta tämä kalpea menestyksen sirppi näkyy vain ohuena hymyä näiden firmojen kassanhoitajien ilmeinä, ei afrikkalaisten kasvoilla.      Belgian kuningas Lepold II omisti 1860-luvulla henkilökohtaisesti Kongon. Viisikymmentä luvulla opetettiin kansakoulussa, mitä osat Afrikasta kuuluivat alusmaina millekin Euroopan valiolle. Isäntämaita olivat Ranska, Englantia, Saksa, Espanja, Portugali, Belgia, jne.      Afrikan epäonnistuminen ei ole yksinomaan kiinni siitä, etteivätkö kyseiset maat ja ka...

     Afrikka on ollut menestys kiinalaisille ja eräille yhdysvaltalaisille jättifirmoille kuten Shellille ja muutamille lääkeyhtiöille. Mutta tämä kalpea menestyksen sirppi näkyy vain ohuena hymyä näiden firmojen kassanhoitajien ilmeinä, ei afrikkalaisten kasvoilla.      Belgian kuningas Lepold II omisti 1860-luvulla henkilökohtaisesti Kongon. Viisikymmentä luvulla opetettiin kansakoulussa, mitä osat Afrikasta kuuluivat alusmaina millekin Euroopan valiolle. Isäntämaita olivat Ranska, Englantia, Saksa, Espanja, Portugali, Belgia, jne.      Afrikan epäonnistuminen ei ole yksinomaan kiinni siitä, etteivätkö kyseiset maat ja kansainväliset yhteisöt olisivat auttaneet 1960-luvun jälkeen monin tavoin Afrikan maita, Saksa lähes sadalla miljardilla eurolla.      Arabikevät oli takaisku. Se alkoi Tunisiasta. Siihen joutuivat mukaan myös eri vaiheiden kautta Egypti, Libya, Jemen ja Algeria. Levottomuutta lisäväät t...