Siirry pääsisältöön


2315. Urpilaisen komisarius ja Kiinan kuristava Afrikka strategia

     Jutta Urpilaisen komisarius on haastava. Kun tarkastellaan tämän tyyppisen luottamustoimen poweria, perinteisesti on ensimmäisenä katsottu, paljonko siihen liittyy lainsäätäjän ja paljonko budjettipäättäjän valtaa. Tästä näkökulmasta katsoen Urpilaisen valta ei lompsaa pullista.
     Näköala muuttuu toiseksi, kun astutaan areenalle. Härkä on odotettua suurempi. Kiinalaiset ovat valloittamassa maanosaa ovelalla taktiikalla. He pyrkivät esiintymään lempeinä investoijina, joiden lopputuloksena on universaalia hyvää, mikä resonoi elintasoja kohottavan globaalin hyväntekijän roolin kanssa, etenkin Afrikassa. Yksi Urpilaisen porukan agendan julkilausumaton tehtävä lienee on pyrkiä nostamaan entistä konkreettisemmin, mutta hienovaraisesti esille Kiinan afrikkastrategian uhat.
     Finanssikriisin 2008 jälkeen Kiina on määrätietoisesti ja osin myös varoen edennyt  globaaliin hegemoniaan tähtäävään toimintamalliin. 2010-luvun lopulla siihen yhdistyvät ekologisuusimago, uusiintuvan energian hyväksikäyttöintressi ja pienten valtioiden ja universaalien etujen hyväntekijärooli. Niinpä Kiina nyt esiintyy ja pyrkii näyttäytymään kehitys- ja myös vähä resurssille Afrikan maille globaalina ja rauhanomaisena isähahmona, joka hellittää rahakukkaroaan näiden maiden hankkeille. Tässä globaaliin ympäristöönsä hyvin sulautuvassa roolissaan Kiina investoi ympäri Afrikkaa ja ottaa haltuunsa tärkeitä infrakohteita antaen ymmärtää, että kyse on universaaleista intresseistä ja hyveistä.
     Urpilaisen joukkoineen pitäisi pikimmin laatia ”EU:n Strategia Kiinan Afrikka-invaasiota vastaan” ja hankkia sille EU:n komission ja parlamentin tuki. Tämä on avaintehtävä.
     Maahanmuutto on toinen Urpilaisen joukkojen avaintehtävä. Ikävä kyllä se on jyrkästi ristiriidassa edellisen kanssa, sillä Kiinan hankkeet Afrikassa työllistävät tuhansia afrikkalaisia. Tässä yhteydessä pitää muistaa, että johtajat ovat sitä varten, että he ratkaisevat ristiriitoja tavalla tai toisella. Siispä joka tapauksessa ideaa, että ihmiset Afrikassa työllistyisivät omissa maissaan tai maanosassaan, kannattaa pitää yllä.
     Kolmas avaintehtävä demokratian hyvyyden levittäminen täytyy tällä hetkellä pitää jäissä, sillä juuri nyt ei ole juuri vietävää, kun seuraa Trumpin toimintaa ja  satumaailmaan sijoittuvaa brexitiä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *