Sormenpää tutumalla useimmilla meistä on positiivisia lapsuuden kokemuksia ja kohokohtia työelämästään. Eläkepäivät voivat myös tarkoittaa uutta draivia päivän menoihin. Mutta jokaisella on myös omat menneisyytensä varjot. Olisi oiva asia, jos pysyisi sulkemaan pois ikävät asiat, olkoot ne sitten eilisiä tai tulossa olevia. Ihmisen muisti on ikävä kyllä niin armoton, ettei se välttämättä jätä rauhaan menneisyyden sotkuilta eikä harharetkiltä. Mikä tässä olisi avuksi. Ulospäin suuntautuneella ilmeisesti on osallistumisensa ansiosta väylät puhkoa haamut hengiltä ja jatkaa matkaansa muina naisina ja miehinä kohti uusia kohokohtia, tai jopa seikkailuaja. Tämä on kuitenkin usein helpommin sanottu kuin tehty, sillä ihmiseen on ladattu kyky hahmotella ja sanoittaa mennyttä elämäänsä niin, että ikävät asiat putkahtelevat aika ajoin väkisin mieleen. Tästä eivät ekstrovertitkään eivät ole täysin vapaita. Tärkein keino välttää menneisyyden suohon vaipuminen on jonkin aiheen tai asian harras...

     Jos jätetään tehdassalit pois laskuista, ainut järkevä syy avokonttorin käyttämiselle on henkilöiden työn vaatimuksista lähtevä jatkuvaluonteinen yhteydenpito- ja kommunikointitarve.      Tunnetason syynä avokonttorille voidaan pitää sellaisen yhteen kuuluvuuden kokemista, joka kohentaa työ laatua ja tehoa.      Joskus yhdessä tekemisen tarve voi olla niin iso, että muutama henkilö on pakattava samaan isoon tilaan tekemään jatkuvaa ryhmätyötä, kuitenkin niin, etteivät pöydät ole vastakkain. Muutoin voi syntyä poissa olevia katseita. Siis yksityisyyttä kaivataan tässäkin.      Yksilöllisyys ja yksityisyys jyräävät myös edelleen työelämässä. Työhaastatteluissa hakija lähes aina kysyy, onko omaa työhuonetta.  Ehkä tästä syystä 2000-luvun avokonttoriaalto onkin hiipumassa.      Jos välttämättä yhteistä suurta toimistoa tarvitaan, se korvataan avotilalla, jossa on erilai...