2140. Avokonttorin pomoksi en halua

     Jos jätetään tehdassalit pois laskuista, ainut järkevä syy avokonttorin käyttämiselle on henkilöiden työn vaatimuksista lähtevä jatkuvaluonteinen yhteydenpito- ja kommunikointitarve.

     Tunnetason syynä avokonttorille voidaan pitää sellaisen yhteen kuuluvuuden kokemista, joka kohentaa työ laatua ja tehoa.

     Joskus yhdessä tekemisen tarve voi olla niin iso, että muutama henkilö on pakattava samaan isoon tilaan tekemään jatkuvaa ryhmätyötä, kuitenkin niin, etteivät pöydät ole vastakkain. Muutoin voi syntyä poissa olevia katseita. Siis yksityisyyttä kaivataan tässäkin.

     Yksilöllisyys ja yksityisyys jyräävät myös edelleen työelämässä. Työhaastatteluissa hakija lähes aina kysyy, onko omaa työhuonetta.  Ehkä tästä syystä 2000-luvun avokonttoriaalto onkin hiipumassa.

     Jos välttämättä yhteistä suurta toimistoa tarvitaan, se korvataan avotilalla, jossa on erilaisia työpisteitä ryhmille ja henkilökohtaiselle työlle. Omat työhuoneet ovat kuitenkin tässäkin ratkaisussa mukana.

     Suurin ongelma avokonttorissa on puheäänet. Ihmiset eivät voi olla kuulematta ja ehkä kuuntelematta, mitä naapuri puhuu. On luonnollista, että puheen kuuntelu ja uteliaisuus vievät enemmän aivokapasiteettia kuin musiikin kuuntelu.

     Jos pomo istuu avokonttorissa, työn tunnelma muuttuu. Toiset pitävät sitä hyvänä, koska  on suora yhteys pomoon. Toisille on piinaava olla jatkuvasti pomon silmien alla.

     Viisas pomo ei ensimmäisenä perusta työhuonettaan avokonttoriin, vaan pysyy sivussa.