Toisena päivänä tajusin, ettei ensimmäisenä päivänä viereisestä huoneesta kajahdellut helvetillinen popiksi tarkoitettu musiikki ollut kenenkään päähänpisto, vaan sitä sinkoili suunnitelmallisesti seinän täydeltä aamusta iltaan. Tätä petomaista mökää lukuun ottamatta minuun ei ollut kukaan yhteydessä eikä puhelin soinut.      Tilanne sopi minulle kuin aaveille ullakon hämy, sillä sain lueskella rauhassa kiinnostavia teoksia uutta kirjaani varten. Kirjoitustyöhöni en lupa pyytänyt, sillä niin salaiseksi ja varmaksi tunsin kopperossani oloni nyt ja tärkeäksi tulevan kirjan aiheen.    Viikot kuluivat nopeasti ja ällistykseni oli melkoinen havaittuani, kuinka rauhassa sain olla kenkään kysymättä minulta mitään. Eristäytymisen onnistumista auttoi myös kaikenlaisten tapaamisten välttely, sillä en käyttänyt hissiä enkä läheistä työpaikkaruokalaa, jossa oli vaara kohdata työtovereita ja joutua jopa puhumaan tekemisistäni.