Nyt ei enää tiedä, miten pitäisi tervehtiä. Asia tuntui alkavan menevän sekavaksi siihen aikaan, kun Paul Anka kävi villitsemässä Suomen nuorisoa Linnanmäellä 1960-luvun alussa. Pohjanmaan poika joutui huonosti kasvatettujen teininen joukkoon, kun ei ymmärtänyt vastata pääkaupunkilaisten moi moi huudahduksiin. Nyt meillä koko kansa on yhtä moikkakansaa.      Ei ole kulunut kuin puoli vuosisataa, kun koulun opettajaa tervehdittiin oikea jalkaa sivulle nostamalla ja kopsauttamalla kantapäät yhteen. Tämä tapa loppui lyhyeen poikien odottaessa koulun pihalla oikea jalka sivulla valmiina kopautukseen opettajan kulkiessa ohi.      Tyttöjen niiaukset ovat säilyneet tähän päivään saakka. Tosin näitä alamaisuuden osoiteuksia ei nähdä kuin silloin tällöin presidentin vastaanottojuhlissa itsenäisyysjuhlissa.      Halaamisien kanssa vaeltelemme kuin laivat sumussa. Siinä on tehtävä jyrkkä ero miest...