Valtion ja kuntien yksiköt olivat pitkään monopoliasemassa kukin omalla tontillaan. Tämän luonnollisena seurauksena uusi johto kukin vuorollaan omaksui monopoliasemasta kumpuavat johtamistavat, -menetelmät, -tyylit ja -arvot. Niistä tuli julkishohtamisen yhteisiä piirteitä ja lopuksi yhteistä perinnettä ja perintöä. 1980-luvun lopulta lähtien valtio ja kunnat ovat  alkaneet siirtyä konsernijohtamismallin ja yhtiöittämisen hyödyntämiseen sekä tulosjohtamiseen.  Niissä on esiintynyt erilaisia ongelmia kuten kustannustietämättömyys, tulosvaatimusten epämääräisyys ja palkitsemisen ja sanktioiden sekä valvonnan puutteet, mutta yleisilmeenä on ollut onnistuminen. Myöhemmin tuottavuuden nostaminen näkyi ja näkyy karuimmillaan henkilömäärien rajuina vähennyksiä ja menojen summittaisina leikkauksina.       Tässä muutoksessa johtajien on ollut pakko muuttaa johtamistapaansa ja välineistöään tuloshakuiseksi. Toiset ovat onnistuneet ja vähemmän onnistuneita on sii...

Parin miljoonan budjetin urheilumuseo on keksityttänyt konsulteilla nimekseen Tahto. Julkisten yksiköiden brändäys on taitolaji. Tie-ja vesirakennuslaitos kompastui siihen aikoinaan yrittäessään brändätä laitosta jotenkin tähän suuntaa: "Tielaitos kunnon tiet laittaa". Se jo luonnoksena herätti hilpeyttä niin paljon, että koko brändäyksestä luovuttiin. Joku kriitikko voi epäillä Tahto nimessä olevan kirjoitusvirhe ja tarkoituksena on ollut nimetä museo Tahkoksi Lauri Pihkalan mukaan. Se olisi käynyt järkeen. Nyt järkeä pitää venyttää pitkästi taakse päin, jotta nimi alkaisi luontevasti sulaa museon nimeksi. Jos tässä yhteydessä halutaan korostaa huippu-urheilun pitkäjänteisyyttä, olisi parempi nimi ollut esimerkiksi Motivaatio tai lyhyesti Moti. Museolle suureki plussaksi voidaan kuitenkin sanoa, että se on pyrkinyt kiitettäväsi lisäämään eloisuuttaan museoille niin tyypillisen staattisuuden ja ummehtuneisuuden sijaan.  

Huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki alkaa töissään noudattaa nyky työelämän pelisääntöjä. Jo on aikakin. Jos johtaja 55-vuotiaana lupaa noudattanut naisia kohtaan korrektia käytöstä, kuinka uskottavaa tämä on ja millaisia arpia on jäänyt jälkeen Urheiluliitto mainostaa arvojaan, joista keskeisiin on luottamus urheilijan ja valmentaja välillä. Lehtimäki on toiminut yleisurheilussa yksilövalmentaja, jossa valmentajan ja urheilijaa on erityisen läheinen. Tässä suhteessa on toiminut epäasiallisesti. Urheiluliiton sisäänpäin kääntymistä kuvaa se, että se käyttää yhteiskunnan varoja ja valvoo toimiaan omalla sisäisellä valvonnalla. Liitto vastaa tähän, että katsokaa toiminnan ja talouden tarkastajia joukkoamme. Kaikki luotettavia tahoja. Niin on, mutta jäävejä. Sisään päin kääntymisestä esimerkkinä on Lehtimäen valinta kaikessa hiljaisuudessa ilman avointa työnhakua. Lehtimäen pomo Mikko Salonen kehui miestä tämän hyvästä työstä, joka kuulemma näkyi hyvänä menestyksenä yleisurheilun...

Suomen urheilu pomot Salonen ja Lehtimäki sekä kommentaattori Tuomas Rajan yhdessä erikseen pitivät Suomen olympia menestyksestä hyvänä. Suomella oli edustus monessa lajissa ja suuri hyvähenkinen joukkue, jonka jäsenistä moni ylitti tavoitteensa. Onko tämä riittävää? On totta, että monet edustajamme ylsivät melkein parhaan tasonsa alareunaan.  Ei ole mitään syytä arvostella olympia edustajiamme huonosta menestymisestä tai heidän saavutuksiaan aliarvioida kisoissa. Pomot totesivat, että seuraavissa kisoissa maallamme on mahdollisuus saada vieläkin suurempi joukkue. He ilmeisesti tarkoittivat, että maallamme on nykyistä enemmän kansainvälisesti kovan tason urheilijoita. Se on hyvä tavoite. Pohjoismaisiin maihin verrattuna menestyksemme oli vaatimaton muiden saadessa kolmesta neljään kultamitalia ja kymmenkunta mitalia maata kohden. Näin verrattuna maamme taso on heikko. Kun entinen valmentaja nostetaan huippu-urheilun yksikön päälliköksi, ei välttämättä saada parasta johtaja lu...

     Huippu-urheiluyksikön johtajavalinta on ollut mediassa esillä kuukauden päivät.   Marko Lempinen kommentoi myös aihetta Urheilulehdessä 15.3.2018 jutullaan, jonka mukaan Mika Kojonkoski on kieltäytynyt ja vahva ehdokas Mika Lehtimäki on vetänyt paperinsa pois viime hetkellä. Viimeisimmän tiedon mukaan virkaa on hakenut Tanskan huippujen tuottaja Michael Andersen ( https://yle.fi/urheilu/3-10120581 ).      Lempinen antaa ymmärtää yleisen johtamisilmapiirin ja työilmaston huonontuneen Olympiakomiteassa ja  huippu-urheiluyksikössä, koska terveysliikuntavaikuttajien aseman on vahvistunut samalla kun huippu-urheilijaväki on kokenut menettäneensä vaikutusmahdollisuuksiaan.       Suomi on pudonnut kauaksi muiden pohjoismaiden huippu-urheilun tasosta. Jopa niin kauaksi, että on aiheellista käydä keskustelua, mistä tämä johtuu ja sen perusteella päättää huippu-urheilunasemasta yhteiskunnassa. Mihin me tarvitsemme huippu-urheilua? Voik...

     Tänään Ylen Aamusydämellä-ohjelmassa asiantuntijana toiminut entinen NHL-jääkiekkoilija nykyinen psykologi Tuomas Grönman toi vakuuttavasti esiin urheilijan masentumisriskin. Se liittyy usein uran lopettamisvaiheeseen, kun pitäisi aloittaa uudenlainen elämä. Näyttää, että ongelma esiintyy laajemmin, mitä julkisuudessa on annettu ymmärtää.      Huippu-urheilijan pyrkiessä huipputuloksiin jo tämä sinänsä aiheuttaa paineita ja jonkin asteista jatkuvaa stressiä. Sponsorit, maajoukkue, joukkue, valmentaja ja tiimi, kukin näistä tuo eri vivahteisia menestysodotuksia.      Käytännössä masennusta ruokkiva stressitila voi olla pysyvä. Se lähtee jo siitä, että kilpailija on valinnut huippu-urheilijan uran, mikä vaatii määrätieoista ja tinkimätöntä henkistä fyysistä ponnistelua, ja sittenkään onnitumien ei ole varmaa. Tässä on kyse aivan eri tasoisesta ponnisteluista kuin normaali työssä.      Tällaisessa elämässä päivi...

Jokainen tiedostaa maailman muuttuneen 1950-luvun sanomalehti- ja radioajan tiedonvälityksestä monikanavaiseksi ja heti saatavaksi. Nykymedia nostaa sankareita esiin ja sammuttaa niitä oman tahtinsa ja markkina-arvonsa mukaan. Kullakin maailmankylän sankarilla on maalleen arvonsa lähinnä sen mukaan, kuinka monta sataa miljoonaa lukijaa, katselijaa ja seuraajaa sankari saa sose- ja markkiamediassa. Valtio ja kunnat rahoittavat urheilua kymmenillä miljoonilla euroilla vuosittain suoraan   toimitila- ja palkkakustannuksina sekä investointeina. Nuorisoliikunnan ja ihmisten perusliikunnan kannalta tämä on kannatettavaa. Kohtuullisella urheilulla on eninomaisen hyvät terveysvaikututkset koko elämän ajalle. Pitäisi kuitenkin laajemmin keskustella, missä määrin yhteiskunnan pitää osallistua huippu-urheilun tukemiseen. Tämä ensiksi sen tähden, että osa mahdoillisista huipuista, joilla olisi jonkinlaista markkina- tai imogoavoa maalle, on voittoa tuottavaa kaupallista toimintaa, ...