Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

Ylen Aamu TV:ssä oli hyvät ohjeet kesätyöpaikkaa hakemista varten. Vaikka anopeilla yleensä on vikkelä kielenkannin, tässä tilanteessa tähän ei kannata luotta ja ottaa heitä mukaan, sillä sieltä voi tulla rivouksia, joiden todenperäisyyden viisas työnantaja voi hyvin selvittää ja tarvittaessa appiukko vahvistaa.   Sen sijaan kannatta etukäteen tehdä lista asioista, joissa entiset mies tai poikaystävät ovat ylistäneet hakijan työtaitoja. Tasaisia taitoja voivat olla nopea käpyjen keräilykyky tai naapurin rajakivien yöllinen siirtäminen kunnalliskodin ruumishuoneen nurkalle, josta silloin öiset äänet pelottelevat rengit piikojen aitoista emännän viereen. Tuntemattomaksi jäänyt itsetietoinen esimies oli tulokas haastatelleessa kysynyt ehdokkaalta tämän aatesuuntautumisesta siis, oliko mies lännen vai Rovaniemen sukua, mihin tämä oli vastannut, että sama kuin eroamaan joutuneella presidentti ehdokkaita haastatteluissa kiusanneella körmyllä.   Kuultuaan tämän Aamu TV:n vastaava toimittaja o

Luentojen laiminlyönti kostautui ensimmäisen kerran fysiikan sähkötöissä. Luennoillahan aina kerrottiin, miten harjoitustöitä tehdään, mutta itse olin jäänyt näitä tietoja vaille tämän laiminlyöntini takia. Istuskelin silloin tällöin osakunnan ravintola Manalassa ja tapasin erään samalla kurssilla fysiikkaa opiskelevan nuoren naisen, joka suostui pyyntööni pyysi saada tulla fysiikan laitokselle katsomaan, miten hän teki siellä harjoitustöitään. Oletin selviytyväni töistä matkimalla häntä, ja menetelmä osoittautui pelottavan varmaksi ja myös samalla oppimattomuuden takaavaksi keinoksi. Loput töistä tein hääräämällä laitoksella valvoja-assistentin katseen alla puuhakkaan oloisena ja esittämällä hänelle matkimalla saadut tulokset. Sovelsin kemian töihin samaa periaatetta, minkä vuoksi oli selvää, etteivät tietoni näistä aineista karttuneet. Tämä töiden tekemättömyys kyllä kostautui minulle myöhemmin, koska jouduin myöhemmin opiskelemaan kaikki töiden tekemiseen liittyvät tiedot ja taidot,

Kun jokaisella ministeriöllä oli omat tietohallintostrategiansa ja toisten ministeriöiden tietojärjestelmiin yhteen sopimattomat sovellutuksensa, hajaannus oli suuri. Tämä oli seurausta siitä, kun kehys- ja tulosohjauksessa delegoitiin asioita virastojen ratkaistaviksi. Siinä samalla menivät myös tietojärjestelmäkysymykset ja laiteasiat ministeriöistä virastojen ratkaistaviksi. Lopputuloksena oli suuri määrä yhteensopimattomia sovellutuksia, mikä vaati koordinaatiota, erilaisia johtoelimiä ja standardeja. Hajaannusta ei olisi tapahtunut, jos hallinnon kehittämisosaston atk-toimiston lupamenettely virastojen laitehankinnoissa olisi säilytetty. Ministeriön johtoryhmän kokouksissa Viinanen johti ystävällisesti mutta määrätietoisesti puhetta. Muilla jäsenillä ei juuri ollut sanottavaa, kun Raimo Sailas esitteli budjettilukujaan. Muutonkin asioiden käsittely oli hyvin osastokohtaista kunkin osastopäällikön pitäytyessä vain oman osastonsa asioihin. Poikkeuksen teki Sixten Korkman, joka hyv

Uudessa työpaikassani otin tavakseni tehdä ruokatunnilla pienen kävelylenkin Kaivopuistossa, jossa pakostakin askeleeni johdatti minut kulkemaan Eteläsatamaan siellä kulkevan radan yli paikaan, jossa kaksi pientä lasta oli jäänyt junan alle. Paikkaan oli joka aamu piirretty kaksi ristiä. Tämä osin ahdistava kävelylenkki johtui varaamaankin onnettomuuden traagisuuden lisäksi myös siitä, että minulle oli juuri syntynyt tyttövauva. Valtiovarinministeriön Suunnittelu sihteeristöön oli muodostunut sisäinen sanaton hierarkia, kuka voi mennä luennoimaan minkin tason aiheista. Tasot olivat seuraavat alimmasta ylimpään: tilipuitteet, raportointi, laskentatoimen hyväksikäyttö, suunnittelujärjestelmä ja johtaminen. Sen sijaan että tulokkaana olisin tyytynyt tilipuitteisiin, aloin tyhmyyttäni puhua johtamisesta ja tekemään siitä omin päin esityskalvoja. Niiden tekoon oli pakko ryhtyä, kun huomasin, että kalvoarkisto ammotti tyhjyyttään ja kaikki pitivät esityskalvonsa visusti omissa huoneissaan

Ylen Jälkiviisaat oli niin somalla päällä, että alkoi pelätä kuuluisuttaan ja sitä kautta vaalikelvottomiksi tulemistaan aluevaaleissa. Jäsen B oli kuitenkin varautunut tähän ottamalla naftaliinista isosisänsä miekan 30-vuotissodan jäljiltä, jota oli käyttänyt Nivalan hevoskapinassa jänisten paloitteluun, koska nämä olivat jo syömässä isompien talojen aitoista talveksi varttuja vehnäjauhoja. Jan änkesi vastaan uhoten palauttaa ruotuun kaikki sipoolaiset kansanedustajat, olkootpa he sipisiä ja harikoita, sillä niin rumaa jälkiä he oivat saaneet aikaan istumalla merenrannalla laiturin päässä muokkaamassa Suomen verotusta uuteen uskoon niin, että ilmoitetuista tuloista ei tarvinnut maksaa veroa lainkaan, vaan ainoastaan niistä tuloista, jotka konkurssit olivat nielleet. Tämä veronleimaus sai miehet nauramaan onnesta, kunne vaimo huusi ikkunasta voudin olevan jo pihassa.  Jäsen Par oli kiihdyksissä saamelaisilta saadusta poron juustosta, koska siitä puuttui de la grande tuoksujen viimeisin

Aloittaessani valtiovarainministeriön konsulttina esitöikseni kävin osastopäälliköiden luona  juttelemassa kehysohjauksesta ja tulosjohtamisesta. He näyttivät innostuneilta ja halukkailta muutoksiin. Totesimme ministeriön perinteisen jaon talouspolitiikkaan ja resurssihallintoon pätevän edelleenkin ja tulevan kehittelytyön ongelmien olevan osastojen tulosaluejaossa ja tulostavoitteissa. Sovittiin, että osastot laativat pohjapaperit näistä asioista. Ne käsiteltäisiin myöhemmin osastojen yhteisessä seminaarissa.  Kukin osasto esitteli kotiläksyksi saamansa pohjapaperin seuraavan vuoden 1992 tulostavoitteista. Keskustelun jälkeen valtiosihteeri ja minä kommentoimme niitä. Tilaisuus oli hyvin tiivishenkinen ja lupauksia antava tulevalle kehittämissavotalle.. Esitin ministeriön rooleiksi: hallinnonalansa johtaja, resurssineuvottelija, nopeatempoinen asiantuntija, työmarkkinaneuvottelija, tutkiva asiantuntija ja kehittäjä, joka sai kannatusta, mutta unohdettiin myöhemmin. Vuoden 1991 tammi

Kirkonkylää oli iät ja ajat halkonut jyrkkätöyräinen joki. Se laajeni kosken alapuolella järventapaiseksi suvannoksi muodostaen pitäjän ainoan oikean järven. Tulva-aikoina jokea käytettiin uittoväylänä, ja sitä pitkin tuotiin tukinippuja suoraan kirkonkylän rannalla ulvovalle sahalle. Kesäisin joki mateli nöyränä matalassa uomassaan. Körttiläiset asuivat pohjoisrannalla ja lestadiolaiset etelärannalla. Syntymätaloni Pennala, joka oli isän kotitalo, sijaitsi joen töyräällä Raumankoskesta länteen. Taloa asustivat isovanhempani Kalle ja Hilja Huttunen. He olivat niitä Pohjoispohjanmaan läpiahkeria ihmisiä, jotka olivat nuorina muuttaneet ennen sisällissotaa Amerikkaan. Kalle oli viimeistellyt vasarakoneella autonovia Detroitin autotehtaalla, ja Hilja piikonut rikkaiden rouvien luona. Kallen ainut tuhlailu oli sattunut Flintissä, kun hän oli käynyt kapakassa juomassa lasillisen viskiä. Amerikan suuren laman ja Suomeen tulonsa jälkeen he ostivat Pennalan ja vasaran alle menneen Hankalan ti

Eevertti Noro oli kolunnut Kanadan kaivoskuiluja, ja Vaimo Riika oli piikonut keittiötöissä rikkaiden rouvien huusholleissa, mistä hän ei pitänyt lainkaan kokevansa joutuneensa juoksutytön asemaan. Erityisesti häntä ärsytti talon herran käyskentely alasti pitkin huushollia. Eevertin ainut tuhlailu oli sattunut Flintissä, kun hän oli käynyt kapakassa juomassa lasillisen viskiä. Amerikan suuren laman ja Suomeen tulonsa jälkeen he ostivat pakko huutokaupassa punainen kaksikerroksinen Rintalan talon, joka lepäsi nöyrästi matelevan Pyhäjoen rannalla. Tulva-aikoina jokea käytettiin uittoväylänä, ja sitä pitkin tuotiin tukinippuja suoraan kirkonkylän rannalla ulvovalle sahalle. Vaikka oli pyhäpäivä, Eevertti oli äkeissään. Harmaat viikset heiluivat vihaisesti puhetulvan virratessa talon toiseen nurkkaan ainoa kuulijan hämmennellessä rauhallisesti puuropataa. Riika oli hiljaa. Hän tiesi, kuinka suuri asia Tapanille oli hanurin soitto, mutta siunaili itsekseen soittohommaan uhrattua aika, jok

Viimein tulee hännän huippu pikku Ville liukas liukku Smolnan tuiskea rakki. Tämä Juhani Ahon hahmo jakoi alatyylisiä kommentteja viime perjantain A-studion istunnossa soimalla ay-liikettä lakkoherkiksi palatsiherroiksi Hakaniementorin laidalla, jotka ajavat vain omia etujaan komeissa huoneissaan. Teollisuuden Aalto yrittäessä selittää, kuinka ennenkuulumatonta hallitukselta oli kirjata lakiin mojova määrä työehtojen heikennyksiä ilman että, niistä edes neuvoteltaisiin ay-liikkeen kanssa. M. Pentikäinen vänkäsi vastaan hyrisemällä vieressä, kuinka ay-väki oli marssinut ulos neuvotetuista ovat paukkuen. ”Ei halua edes neuvotella”, pauhasi Pentikäinen. Ulkopuolisen realistinen kuva tilanteesta on, että hallitus on ensin naulinnut hallitusohjelmaansa tämän keväisen palkkamallinsa ja jos neuvottelut pidetään, ne ovat lähinnä kosmeettisia, koska hallitus jatkuvasti korostaa, ettei mallista luovuta. Mistä siis neuvoteltaisiin. Ei siis mistään. Tässä välissä on syytä hyräillä vielä kerran O

Ylen Jälkiviisaat oli viimoissaan, kun presidentiksi ei valittu kaikkien jyväjemmarien tuntemaa lihansyöjä Tehniä, vaan Studerius. Tämä mies on Soinin sanoin niin suuri, että mennessään Pohjanmaalle hänet pitää pönkätä latoon tunniksi ennen Laihian torin puhettaan. Saman latoon, jossa Sipilä harjoitteli valtiopäivien avauspuhettaan. Siksi siitä tuli sutta ja silppua, vaikka silppukone oli huollossa Keravalla. Kun kaikki alkaa mennä pieleen, siinä mene matalaksi myös Limingan pellot paljastaen samalla kepun suuren haaveen rakentaa mainitun pitäjän merenrantaan Euroopan suurimman lentokentän tuomaan kepun äänestäjiä Kongosta Kulmunia äänestämään. Tästä ladosta tulee myöhemmin pyhäinjäännös inspiroimaan, kuinka puolue paisuttuaan isoksi voi myös samoilla tulilla näivettyä sitruunaksi ilman, että äänestäjät eivät huomaa mitään, sillä niin suuri oli pelko vielä tupailloissakin.  Tällä välin kaikki nuoret miehet olivat jo Mäntsälän kohdalla menossa heinäseipäät olalla etsimään kesämökkejä, j

Sisimmässäni tuntui sillä hetkellä, kuin Aristoteles olisi seissyt edessäni tutkimassa henkilöllisyyttäni. Professori Lehto kysyi, voidaanko hallintouudistus ja talousuudistus viedä yhtä aikaa läpi. Professori Vala epäili uudistusten tiedepoliittisia vaikutuksia. Niiniluoto pelkäsi dogmaattisuutta. Raimo Väyrynen vain hymyili salaperäisesti. Keskustelun jälkeen puheenjohtaja sanoi lakonisesti vailla mielenkiintoa, että aisa lykätään, ja hallintojohtaja Esko ryhtyi taluttamaan konsulttia ulos. Olin jälkeen päin omituisen kiihtymyksen vallassa monta tuntia, minkä aiheuttajaksi epäilin Lehdon hylkäämistä minut useasta tentistä peräkkäin. Seuraavana päivänä hallintojohtaja Esko soitti ja sanoi konsistorin ottaneen samassa kokouksessa asian uudelleen esille ja hyväksyneen sen. Lykkäys olisi vain tekninen keino sada harkinta-aikaa ilman konsultin läsnäoloa. Lähde: Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen

Seurasin siskoni kanssa viikkokäynneillä isän asumistouhuja ja miehen vaitonaista olemusta, ja mielessämme kävi, miten hän selviytyisi siellä yksin. Juttumme pyörivät enimmäkseen sota-asioissa ja hänen Amerikan elämisessään. Välillä hän oli asunut Kuubassa ja toisinaan Kanadassa, jossa ei ollut kuin 100 000 jänistä. Hän puhui usein tyttöjen vierailuista ja heidän leipomisistaan. Meidän piti ostaa tätä leipomista varten joka viikko viisi kiloa sokeria. Ei siellä leipomisesta jälkiä näkynyt. Ainut epäily oli jonkin asteinen hyväksikäyttö. Epäilyjäni vahvisti vaatehuoneeseen kätketty sadan litran rankkitynnyri, jonka tuoksu oli johdettu tuuletuskanavaan. Hylyllä oli myös pontikankeittolaitteen tislausputkisto lämpömittareineen. Lähde. Konsultin muistelmat 

Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä

Ilmapiiri oli vapautuksen huumassa innokas monien vanhojen perinteisten laitosten etsiessä kilvan, minkä osan toiminnasta ne voisivat järjestää yhtiön tai liikelaitoksen hoidettaviksi tai vähintäänkin maksulliseksi palvelutoiminnaksi. Eduskunnan hallintovaliokunta piti jopa lupariihen turhien lupien poistamiseksi, mutta tulokset olivat laihoja. Ojalan kanssa ehdottamani apteekki-, taksi- ja linja-autolupien poistaminen sai tyrmäävän vastaanoton apteekkariliitolta ja liikenneministeriön ylijohtaja Harri Cavénilta. Talvella keskusvirastohanke jatkoi sinnikkäästi hallitun rakennemuutoksen läpiviemistä energisen ja huolellisesti asioihin perehtyvän Mauri Pekkarisen puheenjohdolla. Hän oli malliesimerkki määrätietoisesta ja asioihin perehtyvästä ministeristä. Istunnot pidettiin kokoushuone Markassa perjantaisin kello 14. Asiat sinne tulivat sitä mukaan kuin keskusvirastohanke eteni. Valiokuntaan tuotiin myös muita ajankohtaisia asioita päätettäviksi, jos puheenjohtaja Pekkarinen ja varapuhe

Kun aloitin kansakouluun, äiti oli jo terveen kirjoissa ja parantunut keuhkotaudista, eikä hänen enää tarvinnut syödä eri astioista kuin muu talon väki. Koulua pidettiin Purala-nimisen talon tuvassa joen rannalla, ja talvella tuon joen mustassa avannossa me oppilaat kävimme pesemässä lautasiamme. Välitunnilla pihalle kuului kunnalliskodin hoidokkien outoja huutoja. Vasta tullut naisopetaja pelkäsi heitä ja kyseli oppilailta, ovatko hoidokit vaarallisia. Emme osannet vastata, kun mitään ei ollut tapahtunut. Toisen vuoden jouluna koin yllätyksen saadessani kuulla joutuvani toiseen kouluun. Pian tajusin koulun vaihdon liittyvän suurempaan operaatioon, jossa vaihtuisi myös majapaikkani Harmaalaksi. Se oli äidin kotitalo.  

Valtionvarainministeriön suunnittelusihteeristöön oli ajamittaan muodostunut sanaton hierarkia, kuka voi mennä puhumaan minkin tason aiheista. Tasot olivat seuraavat alimmasta ylimpään: tilipuitteet, raportointi, laskentatoimen hyväksikäyttö, suunnittelujärjestelmä ja johtaminen. Sen sijaan, että tulokkaana olisin tyytynyt tilipuitteisiin, aloin tyhmyyttäni puhua johtamisesta ja tekemään siitä omin päin esityskalvoja. Niiden tekoon oli pakko ryhtyä, kun huomasi, että kalvoarkisto ammotti tyhjyyttään, koska kaikki pitivät esityskalvonsa visusti omissa huoneissaan lukkojen takana. Toimistopäällikköni, myöhemmin kauppakorkeakoulun professori Eeri Pitkänen, ei välittänyt, mitä puhuin missäkin tilaisuudessa. Hän tuli useasti viikossa juttelemaan vireillä olevasta ohjelmaperusteista suunnittelua käsittelevän kirjansa käsikirjoituksesta ja pyysi, että saisi käyttää siinä piirtoheittokalvoissani esitettyjä ajatuksiani. Myöhemmin minulle selvisi, ettei muilla konsulteilla ollut omia kalvosettej

Yksi hierarkioiden murtumista vauhdittava tekijä oli 1960-luvun lopulla opiskelija piireissä alkanut radikalismi. Sen mainingit tarjosivat otollista maaperää toimintavapautta salliville tai jopa sitä korostavalle johtamiselle. Samoihin aikoihin tapahtuneella vasemmistoradikalismilla ei ollut tässä murroksessa merkittävää roolia. Sen sijaan meidän ikävuosillamme oli. Olimme nuoria, kuolemattomia ja tiesimme kaiken. Vallalla oleva neutraali hallintomalli rusahteli raameistaan ja anoi meille sytykkeitä puhua uudistusten tähdellisyydestä. Vanha neutraali hallintomalli perustui siihen, että noudattamalla vain säädöksiä ja ohjesääntöjä kansalaiset saisivat oikeudenmukaiset palvelut. Pidimme tämän koulukunnan kannattajia vanhoillisina. Mielestämme heidän uudistushankkeillaan oli kyllä pitkät varjot, mutta valot olivat matalalla. Näin ajattelimme, vaikkei meillä yhtenäistä hallintomallia ollutkaan tarjolla heille.

Näihin virkanimityksiin en jaksa enää suhtautua mitenkään, en edes neutraalisti. Olen kärsinyt jäsenkirjattomuudestani muutamassa nimityksessä. Kerron siitä raskaimman.  Hain noin 30 vuotta sitten Valtion talouden tarkastusviraston pääjohtajaksi. Vuosia sitä ennen olin kirjoittanut HAUSin toimeksiannosta kirjan hallinnon tarkastamisesta ja toteuttanut sen pohjalta viikon seminaarin HAUS:lle (Valtion koulutuskeskus) siitä, miten tarkastustoimintaa hallinnossa tulisi kehittää ja tehdä. Seminaari pyöri vuosia HAUSin ohjelmistossa. Kirjaa käytettiin myös vuosia alan asiantuntijojen keskuudessa. (Olisi oma kafkalainen tarina, miten nihkeästi HAUS suhtautui kirjoituspalkkiooni (500 markka).)   Kirjaa käytetiin pitkään hallintoa tarkastavien asiantuntijoiden keskuudessa. Tässä vaiheessa olin kouluttanut ja konsultoinut 20 vuotta virastojen johtoa yksikköjensä kehittämisestä. Virkaan valittiin Valtiovarainministeriön ns sektorimies. Minulla ei ollut eikä ole mitään huomauttamista häntä vastaan

Pitkäjänteisyys liitetään usein positiiviseen ilmaisuun kuvailtaessa henkilön tai miksei myös yrityksen toimintaan. Pitkäjänteisyys henkilön pyrkiessä johonkin päämäärään ei mielellään saisi muuttua pitkäkestoiseksi toiminnaksi, mikä enteilee pahimmillaan paikallaan junnaamista tai jopa näennäistä toimintaa tyydyttämään ympäristön toiveita tai vaatimuksia. Opiskelussa pitkäjänteisyydellä on hyvät ja ja pahat puolensa. Siinä on positiivista, että opiskelija sitkeästi ponnistelee vaihtelevalla intensiivisyydellä kohti tavoitteitaan valmistuakseen. Tällöin jos taloudellisen reunaehtojen puolesta opiskelussa voi omaksua verkkaisen, mutta samana pysyvään tavoitteeseen tähtäävän opiskelurytmin, opiskelusta voi tulla vähemmän stressaava kuin pakkoaikatauluissa eteneminen. Nykyisessä kiivasrytmisessä ympäristössä tällaista akateemista vaputta ei varmaankaan juuri esiinny, vaan ympäristön paine ja käytettävissä olevat resurssit ajavat opiskelijaa nopeaan valmistumiseen. Tämä ei tee hyvää opiske