Siirry pääsisältöön


3313. Detroitista Helsinkiin

Kirkonkylää oli iät ja ajat halkonut jyrkkätöyräinen joki. Se laajeni kosken alapuolella järventapaiseksi suvannoksi muodostaen pitäjän ainoan oikean järven. Tulva-aikoina jokea käytettiin uittoväylänä, ja sitä pitkin tuotiin tukinippuja suoraan kirkonkylän rannalla ulvovalle sahalle. Kesäisin joki mateli nöyränä matalassa uomassaan. Körttiläiset asuivat pohjoisrannalla ja lestadiolaiset etelärannalla. Syntymätaloni Pennala, joka oli isän kotitalo, sijaitsi joen töyräällä Raumankoskesta länteen.

Taloa asustivat isovanhempani Kalle ja Hilja Huttunen. He olivat niitä Pohjoispohjanmaan läpiahkeria ihmisiä, jotka olivat nuorina muuttaneet ennen sisällissotaa Amerikkaan. Kalle oli viimeistellyt vasarakoneella autonovia Detroitin autotehtaalla, ja Hilja piikonut rikkaiden rouvien luona. Kallen ainut tuhlailu oli sattunut Flintissä, kun hän oli käynyt kapakassa juomassa lasillisen viskiä. Amerikan suuren laman ja Suomeen tulonsa jälkeen he ostivat Pennalan ja vasaran alle menneen Hankalan tilan rantamaat. Sen jälkeen he eivät enää puhuneet naapureilleen eivätkä käyneet kylässä. Loput rahansa he tallettivat vaieten pankkiin. Kun koitti pula-aika ja inflaatio söi rahat, heidän suureksi elämäntehtäväkseen muodostui se, miten saada Pennalan tilasta toimeentulo heidän olemattomilla talonpitotaidoillaan. ”Olisi täytynyt pitää tienestit dollareina”, oli Hilja päivitellyt lukemattomia kertoja.

Äitini kertoi auringon paistaneen koko sen kesän, kun synnyin välirauhan aikaan. Talvisota oli käyty ja jatkosota edessä. Ensimmäiset muistikuvani maailmasta liittyivät Pennalan talon toisen kerroksen jyrkkiin portaisiin, joita ryömin alas äidin huutaessa ja pelätessä kauheasti. Saksalaisten autokolonnia ajoi talon ohi kirkolle päin, ja lentokoneet lensivät taivalla. Jatkuu…

Kun sota päättyi, evakkojen asutusalue muodostettiin kirkonkylältä kymmenen kilometriä itään. Kesäillat täyttyivät katerpillareiden mylvinnästä ja kantopommien räjäytyksistä, kun evakot raivasivat valtion luovuttamia suomaita pelloikseen. Pohjoistuuli toi sieltä palaneen maan käryä ja nuotioiden savuja Pennalaan saakka.Isäni Eelis oli ollut kaksi vuotta vanha Kallen ja Hiljan mentyä Amerikkaan, ja perheen palattua Suomeen hän oli mennyt Raahen porvari- ja kauppakouluun ja sieltä suoraan reserviupseerikouluun ja talvisotaan. Tultuaan talvisodasta hän toimi välirauhan ajan suojeluskunnan aluejohtajana ja osallistui sen jälkeen jalkaväkikomppanian päällikkönä jatko- ja Lapin sotiin. Hän haavoittui kahdesti. Ensimmäiset muistikuvani isästä perustuvat Kallen ja isän välisiin puhelinkeskusteluihin. Niitä käytiin silloin, kun haluttiin kuulla isän mielipide jostakin asiasta. Tavallisin ja tiukin kysymys kuuluikin: ”Milloin tulet Helsingistä Pennalaan laittamaan talon asiat kuntoon?” Jatkuu





















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3307. Ylen Jälkiviisaat raivostui

Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä

3310. Ylen Jälkiviisaat oli hyvin vihainen Soinille

Ylen Jälkiviisaat oli viimoissaan, kun presidentiksi ei valittu kaikkien jyväjemmarien tuntemaa lihansyöjä Tehniä, vaan Studerius. Tämä mies on Soinin sanoin niin suuri, että mennessään Pohjanmaalle hänet pitää pönkätä latoon tunniksi ennen Laihian torin puhettaan. Saman latoon, jossa Sipilä harjoitteli valtiopäivien avauspuhettaan. Siksi siitä tuli sutta ja silppua, vaikka silppukone oli huollossa Keravalla. Kun kaikki alkaa mennä pieleen, siinä mene matalaksi myös Limingan pellot paljastaen samalla kepun suuren haaveen rakentaa mainitun pitäjän merenrantaan Euroopan suurimman lentokentän tuomaan kepun äänestäjiä Kongosta Kulmunia äänestämään. Tästä ladosta tulee myöhemmin pyhäinjäännös inspiroimaan, kuinka puolue paisuttuaan isoksi voi myös samoilla tulilla näivettyä sitruunaksi ilman, että äänestäjät eivät huomaa mitään, sillä niin suuri oli pelko vielä tupailloissakin.  Tällä välin kaikki nuoret miehet olivat jo Mäntsälän kohdalla menossa heinäseipäät olalla etsimään kesämökkejä, j

3237. Ylen eilinen A-talk oli Orpolle floppi, Henrikssonille timantteja

Ylen eilinen A-talk oli pääministeri Orpolle yhtä kujanjuoksua. Hän aloitti monta kertaa urheasti saman tosi virren, kuinka Suomi selviää vain työteolla velkaantumisen ollessa hurja 10 miljardin luokka vuodessa ja korkomenojen kivutessa lähes neljään miljardiin, jne. Saman aikaan Lindtmanin kertasi kerta toisen perään, kuinka yksinhuoltaja Liisalta viedään tuhkatkin pesästä, kun työttömyysturvasta leikataan ja yksinhuoltaja vähennystä typistetään ja ruoan hinta nouse pilviin ja saman aikaisesti rikkaiden verotus kevenee. Tämän levy pyöriessä jatkuvasti Lindtmanin sanoittamana Orpon ilme vaihteli uskollisen papin ja käytettyjen huonekalujen välittäjän ilmeiden välillä. Lopulta vieressä istuva Anna Maja Henriksson otti kylmästi Orpon paikan tämä jäädessä sivustakatsojaksi alkaen rauhallisesti kohta kohdalta käydä läpi, mitä hallitus tekee, jotta iskut eivät osuisi samoin köyhiin ja vähäosaisiin. Henriksson pelasti Orpon katastrofilta.  

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *