Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa.
Mennään
takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta
Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä
tapauksessa HS:n pilapiirroksella oli työpaikoilla eräänlainen pakollinen joka aamuisen
päivän avauksen rooli, jossa ruodittiin piirroksen sanomaa, ja jotkut siihen kimpaantuneena
heittivät aviisin aamiais-pöydästään oitis nurkkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti