Valtion talouden tarkastusviraston pääjohtajan valta on suuri, kun virastolta poistettiin kollegionalinen päätöksenteko. Käytännössä tämä siis tarkoittaa vallan keskittämistä pääjohtajalle. Muutoksen puolustajat huutelivat huoneistaan kollegoita puolustaville, että jäihän teille johtoryhmät. Niin jäivät. Ne muodostuivat kuitenkin käytännössä informaatiokokouksiksi, joissa toki tehdään päätöksiä esimerkiksi seinien väreistä ja pomojen huoneiden kalusteista, toki joskus henkilöstön virkistyspäivän ajan kohdasta, jolloin käydään sienestämässä. Tärkeitä aiheita ovat nämäkin.
Toinen muutoksen puolustajajoukko sanoo, että onhan teillä viraston hallitus. On toki viraston toiminnasta tietämätön mies porukka vatvomassa pääjohtajan jo päättämiä asioista tai huomauttamassa viraston logon puutteista tai muusta tyhjänpäiväisyydestä. Jälkimmäinen havainto on oikean suuntainen, muttei osu ytimeen, sillä viraston ei tarvitse markkinamiesten suunnittelemia logoja, lippuja ja muita tunnusmerkkejä. Virasto on virasto ja sitä on syytä kunnioittaa ilman liehuvia viirejä.
On syytä huomata, että VTV:n siirtäminen eduskunnan alaisuuteen oli suurelta osin perusteltua, mutta se katkaisi konkreettiset yhteydet tarkastettaviin virastoihin ja vastaaviin, koska VM:n budjetti sektorimiehillä ja -naisilla nämä yhteydet ovat valmiina hallinnassa.
Kommentit
Lähetä kommentti