Aamulla sen ensimmäisenä huomsi Heli. Työtovevereiden pysähtyneistä katseista minun olisi pitänyt tajuta tutkimaan aamuisessa parranajossa, miksi vasen poski roikkui.      Olin jo lentokentällä, kun diakonissalaitokselta soitettiin ja pyydettiin tulemaan sinne heti. - Kyllä te ne puheenne ehditte vielä pitää moneen kertaan, jos tästä selviätte. Ja ette voi leukaturvoksissa puhua, vaikka asianne olisi kuinka tärkeää, vaikka kultaa.      Leikkaussaliin työnnettäessä oli piikin rauhoittama. Leikkauspöydällä tunsin nousevani kattoon, josta hilpeänä katselin ympärilläni häärivää valkotakkista porukaa.      Kurkkuani kramppasi, en saanut ilmaa kehkoihoni. Tunsin kuinka hoitaja huusi lääkäriä, joka tultuaan luokseni karjui nimeäni ja läpsi kasvojani. - Rauhallisesti, hengittäkää syvään. Seurssvalla viikolla kotona nukuin huonosti, koko kaula siteessä.      Kun laitoselta ilmoitettiin, milloin voin soittaa...