Päivän agendalle on noussut monesta suunnasta liiallisten normien aiheuttama turha byrokratia, turhien omien purkuhankkeet sekä toimikunnan perustaminen lainsäädännön tason nostamiseksi.      16.12.2014 HS:ssä asiasta kirjoitti Elina Grundström. Samaan aikaan Keskuskauppakamari kaipasi raportissaan elintä valvomaan hyvän sääntelyn toteutumista.       On pelottavaa huomata, kuinka huteralla pohjalla Sipilän monet vakaviksi tarkoitetut lakiesitykset, mm. ns. pakkolait ovat, vaikka niitä kätilöt parhaan mukaansa korjaavatkin.      Täytyy huomata, että vaikka hallituksella on neljä vallankäytön välinettä: budjetti-, lainesitys-, asetuksenanto- ja nimitysvalta, vallan käyttö yskii, joka lajissa. Leikkausten kohdistaminen vähäosaisiin oli karkea virhe, samoin kuin subjektiivisen päivä hoito-oikeuden rajaaminen Keskustan paska-asetus, ja Hartikaisen nimittämien Tullin pääjohtaja...

     Eräässä keskusvirastossa on yleiskirjejärjestelmä, jonka kirjeillä keskushallinto ohjaa paikallishallintoa ja antaa sen asiakkaille pakottavia normeja. Uusia kirjeitä annetaan jopa useita kuukaudessa. Niillä lähes aina viitataan joihinkin jo annettuihin kirjeisiin, joskus kumotaan vanhoja ja harvoin ne ovat täysin itsenäisiä. Järjestelmä sisältää noin 2000 kirjettä.      Säännöllisin väliajoin kokoelma on keskustelun aiheena johdon neuvottelupäivillä vakaana tarkoituksena uudista se kokonaan. Yhtä monta kertaa se on jäänyt vain aikomukseksi. Siksi se onkin paisunut viidakoksi, jossa vain alkuperäien asukas osaa kulkea. Kun alkuperäisiä asukkeja ei enää ole, kukaan hallitse sitä ja tunne omakseen, siihen tulee päällekäisiä ja ristiriitaisia määräyksiä. Viidakko vain pahenee seuraavien sukupovien tehtyä siihen omat puumerkkinsä. Lopulta sen on kaikille osapuolille pelkkää pakkopulla, jota on vain syötävä.      Yllä kerrottu kuvaa...

Euroopan Unioniin liittymisestä käydyssä kansanäänestyksessä valintaa kannattavien yhtenä argumenttina oli ruoan hintojen pudotus keski-eurooppalaiselle tasolle. Esitettiin jopa   20 prosentin pienentymistä silloisiin hintoihin. Ennen vaaleja HS julkaisi koko sivun mainoksen liittymisen puolesta. Miten ruoan hinnat ovat kehittyneet vuonna 1995 tapahtunee liittymien jälkeen? Alussa media oli hyvinkin kiinnostunut seuraamaan hintoja. Ne laskivatkin jonkin verran, mutta eivät milloinkaan lähellekään keski-eurooppalaista tasoa. Vakiosyynä korkeille hinnoille esitetään pitkiä etäisyyksiä ja lyhyttä kasvukautta. Suomalainen laatu on aina esitetty ruoassa hyvänä vetovoimatekijänä. Varmaan näin osin onkin. Nyt taas kerran ruoan yksi hintapiikki on saavutettu. Suomessa ruoan hinta on 30 prosenttia kalliimpaa kuin Saksassa. Ero on vieläkin suurempi, kun otetaan huomioon ostovoima. Jostakin syystä meillä ei ole saatu purettua kunnolla S- ja K-ryhmien johtavia markkina-ase...