Kansliapäällikkö Perttusen silmissä minusta oli tullut jonkinlainen uskottumies maaherrojen ja hänen välilleen. Ymmärsin kyllä, etten ollut ainut ja tärkein uskottu Perttusen ringissä, vaan hänen verkostonsa ulottuivat Kainuun peruskoilta valtakunnan huipulle. Ruska-aikana Perttunen lähetti minut Rovaniemelle tutkailemaan, mitä maaherra Asko Oinas ajatteli lääninhallituksiin kohdistuvasta tulosohjauksesta. Oinas oli sitä mieltä, lääninhallitukset ovat oman lainsäädäntönsä perusteella hyvin itsenäisiä, eivätkä ne ota käskyjä sisäministeriöstä eivätkä muistakaan ministeriöistä. Tämä kanta ei lientynyt, vaikka kuinka illallispöydässä keskustelimme tuloneuvottelujen merkityksestä yhteisen näkemyksen saavuttamiseksi. Hän vain hymyillen kertoi lähtevänsä aamulla maakuntakierrokselle kuuntelemaan kuntalaisten tuntemuksia, tulosneuvottelujen hengessä.

Oikeusministeri Henriksson esitti hyvän ja ajankohtaisen kysymyksen, kestävätkö tuomioistuimet mahdollisten epädemokraattisten voimien hyökkäykset. Lähinnä hän tarkoitti eduskuntaan nousemisen mahdollisuutta nykyistä oikeusvaltiomme instituutioiden kaatamiseen tähtääville porukoille.   Henrikssonin huomion vakavuutta lisää yhteiskuntamme eri ääriryhmien runsastumista ja polarisoitumista. Tämä ilmiö on havaittavissa pysyvästi työttömien, mutta muutoin aktiivisten ryhmien lisääntyvänä aktiivisuutena aloittaa provokatorisia kahinointia yhteiskunnan asettamia sääntöjä vastaan. Valtiovallan kaatamiseen tähtäävien porukoiden toiminta on Yhdysvalloissa ollut aina suhdanteista riippuen aina meneillään enemmän tai vähemmän korkealla tasolla.   Capitol-kukkulan kongressin talon valtaus yritys ei ollut pelkkä yritys, vaan totaalinen rajattu epämääräisten ääriryhmien rynnäkkö taloon, jossa kuoli yksi puolustaja ja kolme hyökkääjää. Mutta Suomi on onnekas maa tässäkin aggressiivisessa ilmi...

Vuosituhannen alussa lääninhallituksien lakkauttamisesta alkanut aluehallinnon myllerrys jätti elyt ja avit epävakaaseen ja huonosti organisoituun tilaan. Tämä koskee etenkin niiden toimivaltaa suhteessa keskushallintoon (Kivelä). Alivaltiosihteeri Juna Kivelän esitti väitös kirjassaan ”Hiljainen hälystys”, että lääninhallituksien ja niiden poliisiosastojen lakkauttamisella, sisäministeriön sektoroitumisella, poliisihallituksen perustamisella ja ministeriön poliisiosaston heikentämisellä on viety eväitä keskusjohtoiseen kriisien hallintaan. Tähän voidaan vielä lisätä ajankohtainen näkökulma lääninlääkärien silloinen lakkauttaminen esikuntineen. Jos meillä nyt olisivat aiemmin toimineet sisäministeriön eri sektorit edustamassa eri ministeriöiden päätösvaltaa lääninhallituksiin, meillä olisi nyt poikkeustila-asioissa toimiva komentoketju hallituksesta kuntiin. Puoleisiin kuulumattomien oli kisallista katsella Vehviläisen patistamista hallitusta korona-asioiden sotkujen nopeaan selvit...

Eilisessä A-studiossa ja aamuisessa Jälkiviisaissa teemana oli hallituksen asettamat uupumiseen saakka laukkaavat koronan sulkutoimenpiteet. Asia on vakava, eikä sillä kannata vitsailla. Kummassakin istunnossa ihmeteltiin koronan vaarallisuudentilaa kuvaavien termien käyttöä. Ne istuntolaisten mielestä ovat heillekin itselleenkin kysymysmerkkejä puhumattakaan tavallista kansalaisesta. Kannattaa huomata, että koronan vaarallisuuden eri tasot ovat tarkoitettu käytettäviksi viranomaisten kommunikoinnissa lähinnä komentomerkkeinä viestinnän täsmällisyyden ja nasevuuden parantamiseksi. Kummankin keskustelufoorumin yhteinen huoli oli sulkurajoitteiden tai sulkemispäätösten tekemisen monimutkaisuus ja byrokraattisuus. Ihmeteltiin esimerkiksi, miksi maahan tulijoiden testaus tai testitodistuksen vaatiminen on niin hankalaa. Tämän kaltaiset kysymykset ovat aivan paikallaan. Kaiken tämän takaa katsoo muiden joukossa yksi pois pyyhkäisty hahmo, instituutio, josta monet mm Juhani Kivelä on...

   Eiliseen presidentin puheeseen on helppo yhtyä. Häntä mukaillen: ”Pitää huolehtia sairaista ja heikoista, terveet huolehtii myöhemmin taloudesta”. Hallitus on myös tähän asti toiminut hyvin ja kaikkien pitää antaa täysi tuki koronan torjunnalle ja tehdä oma osuutensa siinä.      Asiantuntijoiden lausunnoista, eilisestä pääministerin a-studion kommentista sekä aamuisesta HS:n pääkirjoituksesta ( https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000006436993.html )   heijastelee alueellisen päätösvaltaisen viranomaiselimen puuttuminen. Nyt toimitaan kansalaisesta hallitukseen ja eduskuntaan ulottuvan sektorilainsäädännön varassa sen sijaan, ett meillä olisi toimivaltainen alueen kattava viranomainen. Aiemmin tällainen oli lääninhallitus, muttei enää valitettavasti ole. Tätä ongelmaa eläkkeellä oleva alivaltiosihteeri Juhani Kivelä tarkastelee väitöskirjassaan Hiljainen hälytys ( https://helsinginyliopisto.etapahtuma.fi/Default.aspx?tabid=959&id=32836 ) häiriötila...