Eilisessä A-studiossa ja aamuisessa Jälkiviisaissa teemana oli hallituksen asettamat uupumiseen saakka laukkaavat koronan sulkutoimenpiteet. Asia on vakava, eikä sillä kannata vitsailla.
Kummassakin
istunnossa ihmeteltiin koronan vaarallisuudentilaa kuvaavien termien käyttöä.
Ne istuntolaisten mielestä ovat heillekin itselleenkin kysymysmerkkejä
puhumattakaan tavallista kansalaisesta.
Kannattaa
huomata, että koronan vaarallisuuden eri tasot ovat tarkoitettu käytettäviksi
viranomaisten kommunikoinnissa lähinnä komentomerkkeinä viestinnän täsmällisyyden
ja nasevuuden parantamiseksi.
Kummankin
keskustelufoorumin yhteinen huoli oli sulkurajoitteiden tai sulkemispäätösten tekemisen
monimutkaisuus ja byrokraattisuus. Ihmeteltiin esimerkiksi, miksi maahan tulijoiden
testaus tai testitodistuksen vaatiminen on niin hankalaa. Tämän kaltaiset
kysymykset ovat aivan paikallaan.
Kaiken tämän
takaa katsoo muiden joukossa yksi pois pyyhkäisty hahmo, instituutio, josta monet
mm Juhani Kivelä on jo vuosia varoitellut. Suomesta hävitettiin 1990-luvun alussa lääninhallitukset vanhoina jäänteinä
hallinnon muuttumattomuudesta. Se onnistui täysin, sillä vain kauniit ja
historialliset rakennukset jäivät.
Jos nyt
meillä olisivat toimivaltaiset ja hyvin resurssoidut lääninhallitukset hoitamassa
koronaa kukin alueillaan, homma olisi ”sotilaallisen komennon kaltaisessa” hallinnassa.
Nyt meillä tällaisen komennon sijasta istu eripuolella hallintoa kymmeniä
lausuntojen antajia, miten koronassa tulisi menetellä.
Lääninhallitukset
edellyttävät myös, että meillä olisi säilytetty toimivaltainen keskusvirastojärjestelmä. Kuriositeettina
mainittakoon kysymys, miten on mahdollista, että (jos) yksittäiset ministerit
häärivät ympäri kenttää antamassa ohjeita.
Kommentit
Lähetä kommentti