Myöhään syksyllä 1991, kun Munkkinimen rantoja petti jo lumi, kaksi vaaleaa, tyylikkäästi pukeutunutta rouvaa tuli kohteliaasti mutta päättäväisesti huoneeseeni. En ymmärtänyt aluksi lainkaan, mitä he puhuivat. Keskustelun mennessä vielä epäselvään suuntaan pyysin rouvia kahville kauniisti kalustettuun kehittämiskeskuksen ravintolaan. Pitkän kiertelyn jälkeen he lopulta melko suorasukaisesti kertoivat tarjoavansa työnohjausta. Hämmennettyäni kahvia tarpeeksi tivasin kohteliaasti, mistä tarkasti ottaen oli kyse. He olivat valmiit pitämään koko Tupa-ryhmälle seminaarin itsensä kehittämisestä ja ryhmädynamiikasta. Kuultuani hinnan ja todistaessani, että meillä oli jo pidetty sellainen seminaari Lauri Salosen johdolla, he hymyilivät hajamielisesti, mutta kaivelivat jo päättäväisesti kalentereitaan aikatauluista sopimiseksi. Kieltäydyin jo jyrkkään sävyyn, mutta he kohensivat vain ryhtiään ja sanoivat Kivelän tietävän asiasta. En viitsinyt jälkeenpäin kysyä, kenen suosituksesta Melki...