Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

”Tulemme pyrkimään tekemään kaikkemme rasismin vastustamisessa ja vähentämissä Suomessa.” Tätä kaliiperia olivat Orpon jatkuvasti jankkaamalla toistuvat vastaukset hallituksen tiedotustilaisuudessa rasismiin. Lehdistön kysyessä, mikä on pikaisin toimenpide tässä pyrkimyksessä, ei Orpo eikä Purra pystyneet vastaamaan mitään, vaan kääntyivät valtiosihteerin puoleen, joka seilailtuaan ohjelmaa viittasi asiasta EU:n ottamiin kannanottoihin. Ministeri Essayahin selostaessa puolueen kantaa asiaan hän viittasi ohi mennen Holokaustiin ja sen kieltämisen tuomitsemiseen Suomen lainsäädännössä. Tästä Orpo taas yltyi puhumaan, kuinka suuresti hallitus tulee panostamaan rasismin kitkemiseen. Kuvaavaa oli, että Purra puheenvuoroissan painotti raportin olevan hallituksen kannanotto eikä Perussuomalaisten. On aika vaikeaa ja osin kafkamaista nähdä, miten valtioneuvostonkanslia tulee satsaamaan Orpon lupaamalla 1,1 miljoonalla eurolla arkielämän syrjinnän torjumiseen.

Tämä tokaisu kuvaa hyvin aikakäsitystä. Totuuden nimissä se on hyvin epäselvä ja osin ihmisymmärryksen tajuamisen ulottumattomissa oleva, sillä Einsteinin suhteellisuusteoria kääntää sen toiseen ja mielemme toisen suuntaan. Kun tiedämme tieteen sanovan avaruuden olevan noin 13 miljardia vuotta vanhan ja ikämme noin 80 vuotta, on selvää, että voimme hieman masentua tai jopa lyyhistyä tässä vertailussa. Avaruuden syntymisen nykyinen selitys ison kaasupallon räjähtämisestä ja siitä syntyvien hiukkasten lähes äärettömyyksiin kuluvan ajan ja matkan tiivistymisestä planeetoiksi tuntuu epäuskottavalta, mutta tiede sanoo näin. Kukaan järkevä tiedemies ei uskalla sanoa, että avaruuksia voi olla miljardeja.   Silloin voi olla lähellä, että niiden laskemiseksi järkemme lisäksi numerot voivat loppua, ja sehän vasta on hulluutta. Yksi astronomian perusteita horjuttava tekijä on kappalein välinen vetovoima. Tästä osoituksena kysymys, miksi vetovoimasta huolimatta avaruus jatkuvasti laajenee eli sano

Elisessä TV1:n aamukeskustelussa pienyrittäjien liiton puheenjohtaja Mikael Pentikäinen totesi, että heidän liittonsa pyrkii syksyn neuvotteluissa saamaan palkka- ja muun työehtoasetelman vain pohjoismaiselle tasolle. (Tässä yhteydessä on mielenkiintoista mainita, että Pentikäisen isoäiti lukion äidinkielen opettaja maaseutupitäjän lukion tunnilla moneen kertaan kertoi naurusta hytkyen, kuinka Kiannon Punaisen viivan Topi Romppanen äänestäessään lähtiessään uhosi äänestävänsä sosi-sali-ratteja). SAK:n Jarkko Eloranta puolestaan luetteli jälleen kerran, kuinka ennenäkemättömällä tavalla Eteläranta aikoo kurittaa työtekijöitä mm ansiosidonnaisen leikkauksilla, irtisanomisien helpottumisilla, vuoden koeajalla, ensimmäisen päivän palkattomuudella lakkotilanteessa, mahdollisimman nopeasti voimaan tulevalla laittomien lakkojen sakotuksilla, työpaikkakohtaisilla sopimisilla, luottamusmiehen aseman heikentämisellä. Pentikäisien mielestä nämä kaikki ovat jo voimassa muissa pohjoismaissa, ja

Kun II maailmansota päättyi liittoutuneiden voittoon 1945,  Britannia menetti siirtomaavaltansa, mutta korvasi sen salailuun perustuvalla globaalilla veroparatiisi verkostollaan. Tässä keskeisessä asemassa on London City, jonka juuret ulottuvat 1000-luvun alun Wilhelm Valloittajaan. Siitä lähtein London City sai itsenäisen asemansa ja omat hallintoelimensä. Se on Britannian keskuspankista riippumaton ja hoitaa off-shore rahaliikennettä maailmanlaajuisesti. Tosin mitään kirjallista dokumenttia asiasta ei ole. mutta se sopii hyvin Britannia keskuspankille ja off-shore raha- ja huumekapitalismille. Asetelmasta seuraa, että kukaan ja mikään ei voi tälle rahan pesujärjestelmälle mitään, koska London City on itsenäinen ja keskuspankki katsoo, ettei se voi puuttua itsenäisten off-shore valtioiden rahaliikenteeseen. On hieman kummallista, että yhteydessä off-shore maat ovat itsenäisiä, vaikka muutoin Britannia valvoo niitä nimittämällä maiden korkeat virkamiehet kuten  Bahrainin ”kaupunginjoht

Jos maapallon läpi sen keskipisteen kautta olisi olemassa ohut  suora tyhjiö tunneli eikä lämpötilan kohomaista ja maapallon pyörimistä oteta huomioon, miten  tunneliin pudotetulla kappaleella käy. Tätä on tullut joskus pohdittua. Jatkaako kappale putoamistaan toiselle puolelle maapalloa ja jää seilaamaan edes takasin vastakkaisille puolelle maapalloa. Vai pysähtyykö se maapallon keksipisteeseen? Varmaankin joku on tämän ratkaissut. Siinä lienee on kaksi mahdollisuutta. Ensimmäisen mukaan kappaleen vauhti hidastuu nollaan keskipistettä kohti mentäessä ja on nolla keskipisteessä. Tämä siksi, että keskipistettä kohti mentäessä kappaleen yläpuolelle jatkuvan putoamisen seurauksena kasvanut massa hidastaa kiihtyvyyttä g lähestyen nollaa. Voi ajatella myös niin, että kappaleen ala puolelle jäämä massa kiihdyttää jatkuvasti putoamista ylä puolelle jäävästä massasta huolimatta. Joku voi valistaa eteen päin.

Herää kysymys, miten suhtautua ministeriin, joka unohtaa vaalirahoituksensa suuruuden ja kuvittelee, että siitä pitää ilmoittaa vain kulutettu osa. Sitä voi verrata perinnön saajaan, joka ilmoitta perinnöstä verottajalle vain sen osuuden, jonka käyttää kulutukseen tai investointiin. Laiminlyönti voi johtua myös unohtamisesta, jolloin ehkä pitää petrata pitkäkestoista muistiaan. Mutta jos ministeritason henkilö unohtelee tällaisia asioista, joku voi epäillä hänen unohtelevan mm iltakouluun menemisen tai saapumisen tärkeään äänestykseen. Jos laiminlyönti johtuu kiireestä hoitaa näin vähäpätöinen asia, hänellä täytyy olla kriteerit jakaa ministerin ja samalla kansaedustajan tehtävät tärkeisiin ja osallistumista vaatimattomiin. Jos virhe johtuu yleisen elämän tavan suurpiiteisyydestä olla huolehtimatta pikku asioista, hänellä saattaa olla liian korkealentoinen tarkastelukulma triviaalein kansan asioihin.   Jos virhe johtuu silloin tällöin sattuvista hälläväliä olotilaista, hän sopiva toimi

Puhuttiin kieltä viittä kuutta, mutta miten oli asian laita, totesi aikoinaan kirjailla Haanpää novellikokoelmassaan Seitsemän miehen saappaat. Sama näkymä voi tulla katsojien eteen, kun presidentin vaalitentit pääsevät todella vauhtiin ehdokkaita olleessa myös sorttia viittä kuutta. Stubbilla kyllä riittää asiantuntevaa puhetta, josta varmuudella paistaa läpi myös laaja pointtinen kokemus Rehnin ollessa vakaa luin pellon sänki, mutta sisäistesti huumorintajuinen sitkeä selittelijä. Haaviston ei tarvitsee vetää päälleen mitään itämaisen oraakkelin kapua, sillä mies hiljaisessa todellisuuden tajussaan on tarpeeksi vakuuttava Angola kokemuksineen. Aaltola puolestaan on presidentin virkaan satunnaismuuttuja, jonka todellisuusarvo tenttauksessa riippuu siitä, milloin paneelin keskustelu juuttuu jumiin. Tähän sopii lause: ”Viimein tulee hännän huippu pikku Eero liukas luiku, Jukolan tiuseka rakki”. Siis Aleksis Kiveä. Siinä on mies, joka on parhaimmillaan selittää suurena sivullisena, miten

Siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos vanhempi komentaa lapsensa pyytämään anteeksi kakaransa pahantekoa naapurin lapselle. Mutta sitä vastoin tuntuu erikoiselta, kun puolueen puheenjohtaja vaatii toisen puolueen katumaan tekojaan. Teoreettisesti ajatellen tämä saattaa tuntua loogiselta silloin, kun toinen yhteisö on loukannut toisen yhteisön perusaroja. Mutta kun puolueet eivät ole mitä tahnansa yhteisöjä, vaan ne kilpailevat keskenään yhteiskunnallisesta vallasta. Ja tällainen valtakamppailu on korkeimman tason kamppailua sitä, mitä koko yhteiskunnan tasolla halutaan saada aikaan. Tällöin vaatimus anteeksi pyytämistä voidaan osittain nähdä keinoksi lisätä omaa kannustusta vallan käytössä ja vastaavasti anteeksi antaminen voidaan tulkita jonkin asteiseksi periksi antamiseksi.

Itse kukin, jos viitsii pysähtyä ajattelemaan, huomaa kuinka naurettavaa on, että koko hallitus pitää päivän seminaarin rasismin määrittelystä ja pohtii silmät pullollaan, kuinka sen on asiaan suhtauduttava. Voi vain kauhulla odotella, milloin hallitus pystyttää komitean selvittämään, mitä kiroilu on ja mitkä kirosanat on ehdottomasti kielletty, mitä tulisi välttää ja mitä hätätilanteessa voi lausua. Tämä jälkeen tullaan A-studioon vakavalla naamalla kertomaan, kuinka vapauttavaa oli, kun sai Königstedin kartanon virheillä nummella, solisevan puron rannalla, RKP:n perintömailla kuunnella vain linnun lauluja kaukana kirosanojen saastaisesta maailmasta. Studion vetäjän Dahlströmin tehtävä oli hiljentää PS:n asiantuntijaa ja  puhututtaa RKP:n edustajaa, joka ikiaikaisella suomenruotsalaisuuden gyllenkullalaisuudella runoili seminaarin antia pehmeästi kuin sametti ja antoisaksi viljan kypsymistä ennen hallaa. Nyt on rauha, huomenna on sota.    

Suomen poliittisen konstellaation kehitys ja siitä johtuva yhteiskunnallisen tilanteen muutos herättää vakavia kysymyksiä. Perimmäisensä syynä tähän on maantiettelisen väestörakenteen jo pitkään jatkunut kehitys. Väestö ikääntyy ja tästä johtuva maaseudun väestöpohja harmaantuu ankkuroituen paikallisiin elämäntapoihin ja arvoihin, maatalouteen kytkeytyvien määrä pienenee jääden pelkästään aktiivisesti maataloutta harjoittavien varaan, kaupunkeihin muuttavat opiskelijat, koulutetut ja ammattitaitoiset. Tämä seurauksena maaseuduille jää äänestyskäyttäytymisen kannalta arvaamaton ja sekava väestökohortit. Taajamien ja kaupunkien väestömäärissä sen sijaan tapahtuu polarisaatiota kohti etelä- ja lounaisrannikkoa. Akseli Turku, Tampere, Helsinki vahvistuu entistään. Mikä puolue on parhaiten selvillä tulevista kehityskuluista? Ilmeisesti sen on PS. Sillä on tällä hetkellä ylivoimaisesti paras kyky seurata mitä äänestyskohorteissa ympäri maata tapahtuu ja mitä kannattaa propagoida tuleville

Orpo tekee pahan virheen olemalla kokoomuksen presidenttiehdokas Stubbin takana. Tämä siksi, että kansa valitsee presidentin, ja kansa rakastaa vakavia kasvoja ja harvakseen puhuvaa tauhalliselta vaikuttavaa maalaisen oloista tyyppiä eli Häkkästä. Jo perisuomalainen nimikin houkuttelee monia vakavasti punnitsemaan Häkkästä seuravaksi presidentiksi ja hänen puolestaan äänestämään. Sen sijaan Stubb ulkoisen olemuksen dynaamisuudesta,   maailmanmiehen habituksesta ja ulkoisen älykkyyden pirteistä huolimatta ei uppoa kansaa yhtä hyvin kuin Häkkäsen arkisuomalisuus.  Jos ulkopuolisen pitäisi kuvata yhdellä negatiivisella sanalla ehdokasta, Häkkäsellä se oli jähmeys ja Stubilla ulkokultaisuus.

Jerusalemin nuorten yleisurheilun MM-kisoissa Suomen Max Lampisen moukarinheiton tulos 79,98 metriä oli hämmästyttävä ja maailman kärkitulos. Tulos oli muutenkin fantastinen, sillä se oli teknisenä suorituksena käsittämättömän upea. Moukarinheitto on teknisesti hyvin haastava laji jo sen takia, että se aiheuttaa käsivarsille heiton ollessa noin 70 metriä noin 200 kilogramman rasitusvoiman sormiin ja käsiin ja lekan lähtönopeus on vähän alle 30 metriä sekunnissa. Yksinkertainen tapa arvioida heiton teknistä onnistumista on tarkkailla, mihin asentoon heittäjä jää suorituksen lopuksi. Jos hän jää vakaaseen seisonta-asentoon kehän etuosaan, se kertoon osaltaan heiton onnistumisesta. Useat Jerusalemin heittäjistä jäivät kehään epävakaassa tilassa joko ottaen heiton lopussa taka- tai sivuaskeleita pysyen kuitenkin kehässä tai joutuivat epämääräisiin pakonomaisiin askelkuvioihin yrittäessään pysyä pysytyssä. Horjuminen ja epävakaa jälkitila kertovat armotta, että heiton kaikki energia ei sill

Sivuston yllåpito on saanut nimettömän viestin, jonka mukaan Perussuomalaiset valmistelee meneillään olevassa puoluekokouksessaan vastausta RKP:n Henrikssonin vaatimaan katumukseen. Aluksi perussuomalaiset ovat kääntyneet Soinin puoleen saadakseen konsultointia, miten katumusta harjoitetaan. Tämä ei liity mitenkään Soinin uskonnollisuuteen, vaan siihen, miten Soini ilman katumusta ja edes mielipahaa tuntematta, säätiöi (kähvelisi) perussuomalaisille kuuluvat puoluetukirahat ”omiin” tarkoituksiin tosin säätiölain sallimissa puitteissa. Konsultointipyyntöön Soini oli vastannut niin röyhkeästi säätiökirjaa heilutellen, että Halla-aholla ja kumppaneilla veri tirahti päähän.   Halla-ahjonporukka päättikin laatia ohjekirjan etenkin Henrikssonille ja samalla koko RKP:lle, miten katumista politiikassa harjoitetaan oikein. Ohjekirjan ensimmäinen kohtaa käskee unohtamaan kaiket omat epäilyttävät puheet ja kirjotukset. Koska kirjoituksia on vaikeaa unohtaa, jos kilpaileva puolue on saanut n

Aamu TV:ssä tutkijat Jokisipilä ja Karimäki tarrautuvat Henrikssonin perussuomalaisilta vaatimaan katumukseen rumista rasistisista kirjoitteluista. Istunnon jatkuessa kävi ilmi, että oikeastaan he vaativat perisuomalaisilta hyvää käytöstä. Herää kysymys, ovatko suomalaiset viime vuosina tyhmistyneet, kun he eivät tiedä mitä rasismi ja hyvä käytös ovat. Voisi kuvitella jokaisen täysijärkisen tietävän ainakin rasismin olemuksen, sillä meillä on vuosisatoja ollut omasta takaa kansanryhmiä huonon kielenkäytön kohteina. Niinpä viisaimmat kokoomuslaiset ovat ehdottaneet kansalle hyvän käytöksen ohjekirjaa, joka poikkeaa panssarivaunun vastavasta siinä, että opetetaan kumarrukset eteen ja taakse päin ja kielletään niiaukset ja liiallisen suurieleiset kumarrukset. Jälkimmäinen tapa on pikkuhiljaa periytynyt Maanpuolustuskurssilta. Komitean perustaminen hyvän käytöksen edistämiseksi voi kaatua puheenjohtajan valintaan. Perussuomailaset ovat varmuuden vuosi esittäneet kahta ehdokasta nimittä

Eilisessä A-studiossa RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson sen sijaan että olisi lohkaissut kunnon kirveellä, sipsutteli sanoillaan Perussuomalaisten herättämässä rasismikysymyksessä. Hän oli sen oloinen, että puhuessaan mietti koko ajan, miten voisi selvitä kysymyksestä ilmaisemalla mahdollisimman paljon yleisiä näkemyksiä sanomatta tapauksesta ”Purra” mitään. Pelastus löytyi hallituksen tulevasta rasismi tiedonannosta eduskunnalle. Kuten Henriksson istunnossa väläytti tiedonannosta, tulee laaja. Se tulee olemaan pitkä kuin Saaristomeren selkä ja paksu kuin Olavinlinna. Raportti lähtee rasismin käsitteen määrittelystä ja sen vaikutuksesta yhteiskuntaan. huipentuen eri rasismilajien kautta sen torjuntakeinoihin. Siis poliittista peliä ja hallinnollista bullshittiä. Tämä menettely varmistaa sen, että akuutti tapaus ”Purra et kumppanit” hukkuu tekstiin ja tapaukseen liittymättömiin mitään sanomattomuusksiin. Keskustelu jatkuu. RKP:N ja Henrikssonin kuurupiilo nyt esille tulleen ”Pu

Se ei miestä vielä pudonnut satulasta, mutta hevosen takajalkaan se aiheutui ontumista. Niin silmiin pistävän ylimielinen miehen esiintyminen Luumäen tilaisuudessa oli, että sitä on vaikeaa olla panematta vertailukohdaksi muiden ehdokkaisen tuleviin esiintymisiin. Jos joku käyttäytymistieteiden oraakkeli olisi miestä siitä kurnuuttanut, jäljelle olisi jäänyt vain miehen kuoret ja ansiomerkit. Suomalaiset kyllä kestävät toisen uhon, kunhan sillä ei solvata muita kisassa olevia. Mutta se, että lähdetään suoraan sanomaan, ettei muilla ole sitä taitoa, jota itsellä on asioiden hoitamiseksi, on äyskäröintiä omilla vielä testaamattomilla kyvyillä. Tapaus on Aaltolan kannalta myös siksi ikävä, ettei hän oikein voi pahoitellakaan tapahtunutta, koska se jäättäisi hänen kannattajiensa takaraivoon jyskyttämään epäilyn, onko kaveri sittenkin sutki tyyppi. Jos Aaltolan oli ollut sanottavaa jotain kokemuksistaan, hänen olisi voinut kertoa esimerkiksi, että kun hän oli neuvottelemissa Baltian maide

Tämä ei miestä vielä pudonnut satulasta, mutta hevosen takajalkaan se aiheutti ontumista. Niin silmiin pistävän ylimielinen miehen esiintyminen Luumäen tilaisuuden oli, että sitä oli vaikeaa olla panematta vertailukohdaksi muiden ehdokkaisen tuleviin esiintymisiin. Jos joku käyttäytymistieteiden oraakkeli olisi miestä siitä kurnuuttanut, jäljelle olisi jäänyt vain miehen kuoret ja ansiomerkit. Suomalaiset kyllä kestävät toisen uhon, kunhan sillä ei solvata muita kisassa olevia. Mutta se, että lähdetään suoraan sanaomaan, ettei muilla ole sitä taitoa, jota itsellä on asioiden hoitamiseksi, on äyskäröintiä omilla vielä testaamattomilla kyvyillä. Jos Aaltolan olisi ollut sanottavaa jotain kokemuksestaan, hänen oli voinut kertoa esimerkiksi, että kun hän oli neuvottelemissa Baltian maiden johtajien kanssa….. Hänen kyvykkyyttään haavoitti julkisuudesta tullut toinen luoti, joka paljasti, että hän on laiminlyönyt velvollisuutensa toimittaa Patentti- ja rekisterihallitukseen yhtiönsä tili

Lievästi ilmaistuna Orpon hallituksen aikeet nostaa hallitusta avustavien erityisasiantuntijoiden joukko yli 60 henkilöön on käsittämätöntä. Tämä siksi, että hallituksella on jo eri ministeriöissä apunaan noin 1500 henkilöä. Nämä henkilöt ovat sitä varten, että ne tuottavat ministereille heidän tarvitsemansa tiedon ministeriöiden johtamissa ja toimimisessa valtioneuvoston jäsenenä sekä muutoinkin avustavat ministeriä hänen työtehtävissään. Mainitut 60 lisähenkilöä kyllä uppoavat ministeriöiden lattioita laajentamalle, mutta siitä ei pääse minkinkään, etteikö tämä lisäporukka häiritsisi ja sotkisi ministeriöiden normaalia työtä. Ja tämä sotku taas vaatii lisätyöntekijöitä ja kierre on näin valmis. Väkisinkin tulee mieleen, että nyt jälleen on koittanut hallituspuolueille tilaisuus palkita niiden urheat taustoilla vaikuttavat urheat soturit ennen ministerin siirtymistä Sitraan.

Ruotsin tapa hoitaa Koraanin polttamisjupakka   tai polttamisella uhkuminen ovat esimerkkejä reaktiivisesta asioihin puuttumisesta. Tästä on helppo päästä yleisempiin näkökulmiin, miten johto puuttuu ongelmiin. Käytäntö on osoittanut, että usein asioihin puuttumisnopeus on keskisessä asemassa ongelmien tehokkaassa ratkaisemisessa. On tuttu tilanne, että asiat jätetään vain roikkumaan ja työyksikön päälle lillumaan, vaikka monet työntekijät näkevät, että oli syytä tehdä jotain. Kaikkein parastapa on proaktiivinen asioihin puuttuminen eli ennakoidaan se, että jos ei nyt puututa, niin vielä huonommin tulee käymään. Tämä edellyttää, että esimiestaso ja sisäinen johtaminen käsittelevät ennakoiden mahdollisesti eteen tulevia ongelmia, jolloin ne ovat helpommin kohdattavissa tai niitä ei synny sillin lainkaan. Jos reagointi on vain aktiivista eli reagoidaan silloin, kun ongelma on jo koko mitassaan käsillä, saatetaan olla jo myöhässä, jolloin ongelman mittasuhteet saattavat paisua. Ka