”Tulemme pyrkimään tekemään kaikkemme rasismin vastustamisessa ja vähentämissä Suomessa.” Tätä kaliiperia olivat Orpon jatkuvasti jankkaamalla toistuvat vastaukset hallituksen tiedotustilaisuudessa rasismiin. Lehdistön kysyessä, mikä on pikaisin toimenpide tässä pyrkimyksessä, ei Orpo eikä Purra pystyneet vastaamaan mitään, vaan kääntyivät valtiosihteerin puoleen, joka seilailtuaan ohjelmaa viittasi asiasta EU:n ottamiin kannanottoihin. Ministeri Essayahin selostaessa puolueen kantaa asiaan hän viittasi ohi mennen Holokaustiin ja sen kieltämisen tuomitsemiseen Suomen lainsäädännössä. Tästä Orpo taas yltyi puhumaan, kuinka suuresti hallitus tulee panostamaan rasismin kitkemiseen. Kuvaavaa oli, että Purra puheenvuoroissan painotti raportin olevan hallituksen kannanotto eikä Perussuomalaisten. On aika vaikeaa ja osin kafkamaista nähdä, miten valtioneuvostonkanslia tulee satsaamaan Orpon lupaamalla 1,1 miljoonalla eurolla arkielämän syrjinnän torjumiseen.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti