”Tulemme pyrkimään tekemään kaikkemme rasismin vastustamisessa ja vähentämissä Suomessa.” Tätä kaliiperia olivat Orpon jatkuvasti jankkaamalla toistuvat vastaukset hallituksen tiedotustilaisuudessa rasismiin. Lehdistön kysyessä, mikä on pikaisin toimenpide tässä pyrkimyksessä, ei Orpo eikä Purra pystyneet vastaamaan mitään, vaan kääntyivät valtiosihteerin puoleen, joka seilailtuaan ohjelmaa viittasi asiasta EU:n ottamiin kannanottoihin. Ministeri Essayahin selostaessa puolueen kantaa asiaan hän viittasi ohi mennen Holokaustiin ja sen kieltämisen tuomitsemiseen Suomen lainsäädännössä. Tästä Orpo taas yltyi puhumaan, kuinka suuresti hallitus tulee panostamaan rasismin kitkemiseen. Kuvaavaa oli, että Purra puheenvuoroissan painotti raportin olevan hallituksen kannanotto eikä Perussuomalaisten. On aika vaikeaa ja osin kafkamaista nähdä, miten valtioneuvostonkanslia tulee satsaamaan Orpon lupaamalla 1,1 miljoonalla eurolla arkielämän syrjinnän torjumiseen.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti