Pakostakin jouduin portinvartijarooliin arvioimaan, kuka olisi sopivin mitäkin toimeksiantoa tekemään. Se, että Tupa-ryhmässä oli erilaisia henkilöitä, jotka poikkesivat tiedoiltaan ja taidoiltaan tosistaan, ei ollut mikään ratkaiseva puute, sillä heille löytyi erilaisia rooleja ryhmässä. Toiset olivat hyviä taustaselvittelijöitä, toiset koulutuksen järjestäjiä, toiset työparin toisena osapuolena, toiset raportoijia ja toiset hyviä nopeasti muuttuvissa konsultointitilanteissa. Tietyn tason eheyden ylläpitäminen ja tiedonkulku vaativat jatkuvaa ponnistelua. Maanantaipalaveri ei riittänyt tähän. Villikan ehdotuksesta järjestimme työnohjauskokoukset Lauri Salosen johdolla kerran viikossa työajan päättyessä. Ennen kaikkea tupajumppa, kuten ohjelmaa kutsuimme, muodostui monelle vapauttavaksi uusia lähteitä avaavaksi prosessiksi. Se antoi konsultointiin uusia työkaluja ja opetti meitä tuntemaan paremmin toisemme lisäten luottamusta välillämme. Näin ainakin uskottelin itselleni. Sen ka...