Ihmisen esihistoria suosii ihmistä muistelmaan ja olemaan kiitollisia tapahtumista, joista ihminen selviytyi hengissä, voitti vihollisen tai sai runsaan saalin jaettavaksi. Siis etupäässä ikäviä asioita. Evoluution edetessä tapahtui myös positiivia kehitysaskelia, kuten viljellyn kehittyminen ja asettuminen paikoilleen liikkuvasta keräilytaloudesta. Syntyi miellyttäviä asioita muistella, kiitollisuutta.      T ästä historiasta meille useille on kuitenkin jäänyt kiitollisuuskäsijarru päälle.  Muistelemme vain negatiivisia asioita positiivisten sijaan. Emme ole hevin kiitollisia mistään ja kenellekään.      Joku pessimistinen luonne voi kokea, että hänen ei tarvitse olla kiitollinen mistään. Hän on itse saavuttanut kaiken omalla työllään ja loputtomilla ponnistuksillaan tai joku on pettänyt häntä elämässä. Tällainen asenne  on masentavaa suhtautumista elämään. Se voi itse aiheuttaa masennusta. ...