Tunnettu tosiasia on, että mitä positiivisempi työyhteisön ilmapiiri on, sitä paremmin viihdytään ja tulokset paranevat. Tähän pääsemiseksi ei ole löytynyt viisasten kiveä, vaikka monesta näkökulmasta asiaan on tartuttu kiinni. Ainakin 1960-luvulta lähtien aihe on tavalla tai toisella kuulunut konsulttiyhtiöiden työkalupakkiin.      McRastor järjesti 1960-luvun lopulla seminaareja aiheesta nimellä Realionships between people in organzations, jos oikein muistan. Tasaseen tahtiin positiivisuuden kehittämien on ollut organisaatioiden kehityslistoilla joko itsenäisenä aiheena tai muuhun kehittämiseen ja valmentamiseen sisältyvänä. Tulokset eivät ole mairittelevia silloin, kun se on ollut erillisenä kehittämiskohteena.      Joudun yllättäen tuuramaan positiivisuutta pohtivassa seminaarissa kollegaani hänen sairastuttua. Kurssisihteeri kierreltyään käytävillä löysi minut istumassa joutilaan näköisenä huoneessani. Kieltäydyn jyrkästi. Lopulta...