Joskus sattuu monen kohdalle elämässä jokin ikävä tyyppi. Typpi ei ole varmaankaan oikea sana, mutta ehkä se tarkentuu, kun kerron minun kohdalleni sattuneen kelmin. Siihen aikaan olin nuori vaatimattomista oloissa elävä introvertti poika, joka oli kutenkin hyvin kiinnostunut yleisurheilemaan, mutta huono ajamaan omia asioitaan. Kunta oli palkannut urheiluasioita hoitamaan liikuntasihteerin. Kun tapasin hänet ensi kertaa urheilukentällä moukarinheitto harjoituksissani, mies vaikutti kunnon kaverilta. Neuvoa hän ei pystynyt minua lainakan moukarin tekniikassa, mutta eihän hallinto ihmiseltä tällaista voi edellyttääkään.  Vaikeudet alkoivat naapurinkuntiin suuntautuneista kilpailumatkoista, kun piti matkan jälkeen päin hakea häneltä matkarahat. Siinä tapahtui jotain käsittämätöntä. Kun menin hänen toimistoonsa kuittaamaan rahoja, siellä aina oli sama toinen henkilö. Liikuntasihteeri kirjoitti kuitin, jonka hän pyysi allekirjoittamaan ja sanoi lopuksi, että sinähän olet jo sa...

Joskus työyhteisö voi kohdata kummallisen ongelman. Siihen harhautunut syystä tai toisesta kaveri, joka päällisin puolin suorittaa tehtävänä hyvin. Hän on aktiivinen, sosiaalinen ja kahvihetkien primusmoottori me hengen yllä pitäjänä. Siinäpä on kunnan kaveri tai lady. Mutta jotain on vialla. Kaveri voi istua melko säännöllisesti työpisteessään näyttöruutu auki selaillen samalla lähdemateriaalia selvitykseensä. Kahvi hetkinä hän ei malta olla kertomatta, kuinka mielenkiintoisia havaintoja hän on tehnyt lähdemateriaali pinkastaan. Välillä hän tulee pomon juttusille kertoen niitä näitä ottaen aina lopuksi   esille,   missä vaiheessa hänen toinen loppututkintonsa on. Pomo ei voi olla pitämättä tätä pohjustuksena palkan korotukselle tai sysäyksen saamisena nousevalle uraputkelle. Kaveri ei milloinkaan sano suoraan mitä haluaa. Sen sijaan hän kertoo esimerkkejä, miten naapuri organisaatiossa hänenkaltainen henkilö on edennyt joko palkassa tai uralla niin, että silmiin koskee. K...