OP pankkiryhmä epäilee 80-vuotiasta vaimoani terrorisimin rahoittamisesta. Hän sai tänään OP pankilta kirjeen, jossa pyydettiin selvittämään hänen yhteytensä terrorismiin. Ainut motiivin kirjeeseen keksin, että pankki luulee vaimoni kilpailevan pankin kanssa tällä sektorilla. Emme ole vielä ehtineet käydä verkkopankki tieojamme läpi, mutta jo pintapuolinen tarkastelu osoittaa, että pankki on tässä asiassa joron jäljillä. Pelkään, että seuraavaksi pankki tivaa tiukkaan sävyyn, mihinkä kallion koloon olemme piiloittanet terrorismin tukemiseen tarkoitetun rahoituskassamme. Pahoin pelkään pankin tulevan möyrimään mökkimme tonttia, sillä sieltä löytyy monenmoisia kiven ja kannon koloja rahojen kätkemiseen. Kylmien fibojen sijasta vaimoni ja minun sisälläni jylläävät hilpeät, mutta kafkalaiset ajatukset. Herää kysymys, onko maamme menossa kirjailija Franz Kafkan Oikeusjuttu kirjassaan kuvatun valtion kontrollipolitiikkaan.

Jos meille ei olisi menneisyyden painolasteja, elämämme olisi parempaa. Hyvä elämähän on sellaista, että  meillä on loputon uteliaisuus ja mielenkiinto elämää kohtaan. Yksilötasolla traumat voivat jatkua arkitasolla konkreettisesti koko elinajan. Sen sijaan valtio voi unohtaa epäkohdat jatkaa omatunto puhtaana eteenpäin. Tämä johtuu vähän ironisoiden sanottuna siitä, että valtioiden omatunnot säilyvät putaana, koska ne eivät käytä omatuntojaan. Vääryyshistoria on hyviä esimerkkejä puollollaan, kuka muistaa Belgian Kongon 1800-luvulta. Venäjällä maaorjuus lakkautettiin 1800-luvun puolivälissä. Se oli alusta alkaen institutionaalista, valtion harjoittamaa. Se oli myös raakaa käytännön tasolla kartanoiden ja niiden tilanhoitajien harjoittamina. Siellä orjuus muuttui vain toisen laiseksi Neuvostoliiton polttavissa helmoissa. Nyt Yhdysvaltoin Fergusonissa pulpahtavat pintaan maan vääryyshistorian haamuja. Helsingin yliopiston lehtori Outi Hakolan mukaan he...