Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

Kukaan ja mikään taho ei tiedä, mitä Putin haluaa ja mihin hän tähtää lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tosin arvailuja ja jopa varmaa tietoa jotkut arvovalaiset lähteen ovat esittäneet ja esittävät. Yksi teoria on Kiova Rus saaga, jonka mukaan vuosina 950-1050 Kiova Rus oli Ukrainan, Valkovenäjän ja Venäjän edeltäjä. Putin on kääntänyt tarinan päälailleen, minkä mukaan äiti Venäjä on Kiova Rus ja tähän perustuen Venäjällä on oikeus ottaa nyt Ukraina haltuunsa. Tämä on täyttä puppua.  Voidaan jopa päinvastoin sanoa, että Ukraina on äiti ja Venäjän sen lapsi. Tosiasia on, että Venäjä on ollut Iivan Julmasta (v.1550) lähtien enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) laajentumishaluinen ja aggressiivinen. Pietari Suuri ja Katariina Suuri laajentamishalujensa lisäksi halusivat ottaa virikkeitä länsimaisesta kulttuurista jopa niin, että Pietari Suurin oli valeasuisena laivanrakentajana Hollannissa. Mutta ei kannettu vesi kaivossa pysy, ja niinpä Aleksanteri laajensi imperiumia ja liitti Suom

Toinen vainaja makasi kolarin jäljiltä oikeanpuoleisella ojan penkereellä kasvot ylöspäin. Toinen poliisi tutki rekisterikilven numeroita, aivan kuin ne olisivat ratkaisu toisen vainajan henkilöllisyyteen. Yksi kolarin uhri oli tällä välin noussut seisomaan katsellen epäluuloisesti kolmea konstaapelia. Kolmas poliisi tarkasteli jarrutusjälkiä mittaillen niitä askeleillaan huutaen nuoremmalle konstaapelille, että kymmenen metriä. Päivä paistoi pilvihattaran läpi saaden metsän reunaan rajautuvan peltoaukeaman näyttämän valtavalta kauniilla ruskea raiteisella pöytäliinalla koristetulla pitopöydältä. Poliisiauto oli pysäköity valtatieltä lähtevän kujan rummun jatkeelle.  Poliisi ei pudisti epäillen päätään väittäen jarrutusjälkien olevan vähintään 15 metriä. Kumpikin meni hakemaan autosta teräksistä mittanauhaa ja jäivät hetkeksi väittelemään kummalla oli oikeat lukemat. Mittanauhaa tarkasteleva konstaapeli hätisteli vironnen vainajan kauemmaksi ojan toiselle puolelle rauhoittumaan samalla

Maamme on soteien jälkeisessä suurimmassa ikävien asioiden keitoksessa porisemassa vailla näkemystä, millaiseen soppaan olemme joutumassa. Pessimisti sanoisi, että olemme jo lirissä. Syntyvyys luku on 1,25, kun sen säilyttääksemme väestömme terveen ikärakenteen ja kasvun pitäisi olla kahden luokkaa. Ikääntyneiden ihmisten määrä nousee melkoista vauhtia, kun saman aikaisesti vanhushuollon resurssit vähenevät pelottavasti, ikäihmisten asemaa on kriisiytymässä. Jos tuottavuutemme nousisi hyvälle tasolle, se toisi apua myös ikäihmisille. Tuottavuuden matala taso ei on myrkkyä kilpailukyvyllemme, joka muutoinkin on vaikeuksissa. Työvoimapula on varsinainen damokleen miekka: Työvoimaa on ja ei ole. Tilastokeskuksen mukaan meillä on noin 80000 työkykyistä ihmistä, joista ei tiedä juuri muuta kuin, etteivät he ole töissä ja osa saa kelakorvauksia. Asian tekee vielä kummillisemmaksi se, että työvoimapula voitaisiin helpottaa maahanmuuttoa lisäämällä, mutta nykyinen hallituspohja tekee sen vaike

Jäsenten mieltä painoi Hiihtoliiton taivaaseen kohonnut velka, joka pani kumaraan pystypäisenä liidelleet liiton johtokunnan jäsenet, jotka ennen olivat kekkuloineet Anne Sukselaisen viidennellä sijalla Reisjärven piirikunnallisissa. Tuli toinen isku perään. Uusi urheileva TP oli määrännyt sotkuja aiemmin oivallisesti ongelmia selvitellyt, aina huoltoasemalta kadonneista salkuista lähtien, Hiihtoliitto saa selvittää Sukselaisen tapauksen. Nyt päät kalistuivat Arabimaihin päin mahtavien sponsoritulojen toivossa ja Mika Aaltolan epätoivossa. Tämä trauman yli päästyään Ylen Jälkihiki oli historiansa kiihtyneimmässä tilassa ja kyseli, miksi Ivo Niskanen ei uskaltanut kohdata SM-hiihdoista itseään, vaan sen jatkaa, hiihtämistä nimimerkin alla nimellä Hursti. Jäsen yksi oli huolissaan Suomen väkiluvun laskemisesta alle neljään miljoonaan, mikä johtaa vääjäämättä kymmenessä vuodessa kaikkien hiihtovälineiden takavarikkoon, ja niiden sulkemiseen Haapajärven asevarikkoon. Se takana on runsain

Ruotsi on nyt meidän lähin Nato naapurimme lännessä, ainakin henkisesti. Ruotsin panos tilanteessa, jossa tarvitsisimme nopeasti Naton apua, apu ei välttämättä ole tarpeeksi kuranttia sodan torjumiseksi, sillä Ruotsin oman puolustuksen taisteluhenkeä taannuttaa sen 200 vuoden kokemattomuus sodan käymisessä. Se sijaan suomalaisilla tällaista rasitetta ei ole, sillä talvi- ja jatkosodan perimä ja ylisukupolviset siteet ovat vielä vahvasti vaikuttamassa puolustuskykymme korkeaan tilaan ja pitämässä taistelumoraaliamme hyvällä tasolla.     Tällainen kyseenalaistaminen voi tuntua epäkorrektilta, mutta sotakoodi pitää sisällään myös näiden kysymysten esittämisen jo hyvissä ajoissa ennen näkyvissä olevia konflikteja.

Putinin ns. vaalivoitto on iskenyt hänen sisimpäänsä ja ympärillä parveilevaan eliitti piireihin toistaiseksi pysyvän voitonvarmuuden Punaisen torin paraateja odotellessa. On totta, että Venäjällä menee Ukrainan sodassa nyt vähän paremmin kuin ennen Zelenskyi vastaiskua muutama kuukausi sitten. Suomenkin näkökulmasta näyttää, että Venäjän uhka ja jopa vaara on kasvanut melkoisesti. Raskaan sotakaluston päältä onkin vedetty verhoja pois ja varuillaan ollaan, ainakin niin voidaan olettaa. Analogia Suomen mahdollisesta kahinasta itärajalla löytyy siitä, miten liittoutuneet valtasivat Italian Hitlerin otteesta, vaikka mittakaava Italiassa oli toista luokkaa. Siinä ei juuri ollut vastakkain rintamalinjoja mies miestä vastaan, vaan ”asejärjestelmä” muodostui vuoristo maastosta, syöksypommittajista ja tykistöstä. Tietysti jalkaväkeä oli, mutta sen merkitys oli lähinnä vihollisalueen valtaamisen osoittaminen. Tästä syntyi eräs huvittavakin tilanne, kun amerikkalainen eversti Clark ajoi jeepi

Kaikki alkoi Japanin kokemasta nöyryyttämisettä Venäjän ja Japanin välisessä sodassa. Vaikka se kukisti Venään lyhyeksi jääneessä taitelussa 1904-1905, Japani koki, ettei se saanut tarpeeksi hyvitystä (maa-alueita) voitosta. Se oli kuitenkin merkittävä yllätysvoitto, joka teki mannaa japanilaisten samurai mentaliteeteille. Tähän asti Japani oli ollut suljettu paikallinen ja paikallaan jumittunut pikku valtio. Vuoden 1905 voiton innoittamana militaristinen samurai sotaisuus sai vähitellen kannatusta eräiden kenraalien piirissä. Etenkin maanjohtoon kohonnut kenraali Tojo katsoi, että nyt on Japanin hetki vallata mm. hollantilaisten ja ranskalaisten siirtomaita ja myöhemmin Yhdysvaltin hallitsema Filippiinit. 1930-luvun alussa Japani alkoikin urakalla vahvistaa sotakoneistoaan ja rohmuta maa-alueita Etelä-Koreasta ja Mantšuriasta. Raakuutta ja uhkaa edusti Nankingin verilöyly, jossa teurastettiin 200 000 pienen kiinalaisen kaupungin asukasta. Samalla kun Tojo kehitti ja laajensi laivast

Avaruuden (X,Y) suljettujen joukkojen perhe on suljeta kanta, jos ja vain jos perheen jäsenten komplementtien joukko on avoin kanta, ja suljettujen joukkojen perhe on suljettu alikanta, jos ja vain jos perheen jäsenten komplementtien joukko on avoin alikanta. Apulause Topologien avaruus (X,T) on kompakti, jo0s ja vain jos sen jokaisella suljettujen joukkojen perheellä, jolla on äärellisen leikkauksen ominaisuus, on ei tyhjä leikkaus. Lähde: Walmannin kompaktisointi, 1971, Pekka Huttunen

Pitääkö tavallisen ihmisen olla huolestunut yleisestä maailmanpoliittisesta tilanteesta? Jos vastaus on myönteinen, melko moni ihminen kantaisi jonkinlaista taakkaa harteillaan. Tähän synkkään näkyyn tuo leivitystä, kun asettaisimme itsemme historiassa taakse päin aikaan, jolloin elettiin vaarallisia vuosia. Minulle varaan aikaa edustaa Kuuban ohjuskriisi, joka oli viittä vaille räjäyttää maailman ydinsotaan. Tosiasiassa minun ikäisilleni suuri kadotuksen uhka oli kesä 1944, kun maamme silloin kävi melko epätoivoista jatkosodan kesää. Silloin olimme lopen uupuneita lähes viiden vuoden jatkuvasta sotimisesta. Tietämättämme olimme Yhdysvaltojen ja sattuman armoilla. Itsemme heikkous oli armeijamme kuluminen niin loppuun, ettemme jaksaneet puolustaa maatamme Kannaksen rajoilla. Ei ollut yhtä kannaksen taitelua, vaan Itäraja oli kannaksia täynnä. Saksalainen lentokonelaivue Kuhlmey pelasti meidät hyvällä tuurilla hetken kesällä 1944, sillä Neuvostoliitto säikähti Kuhlmeyä niin, ettei NL

Kaikki alkoi siitä, kun Saksan revanssihenkiset ja ennen kaikkea Hitler saivat taivuteltua Gustav Gruppin tuottamaan tehtaillaan massoittain kevyttä ja raskasta sotakalustoa. Toinen asetuotanto linjaa oli sotilaslentokoneiden valmistaminen NL:n alueella Versaillesin rauhan sopimuksesta piittaamatta. Länsi maat tiesivät tämä, mutta olivat lepsuja eivätkä reagoineet.  Hyökkäystä Puolaan ja maan valtaamista länsimaat vain ihmettelivät ja Britannia vielä päivä ennen sotaa neuvotteli Lontoossa Saksa edustajan kanssa hyvässä hengessä, että kaikki hyvin ja ettei sotaa tulee. Hitler naureskeli päämajassaan hämmästyneenä ja ihmetteli, että näin helppoako tämä on. Virne huulilla hän pohti, missä tässä seuraavaksi riehutaan. Alkukeväällä Pariisissa vielä nautiskeltiin ulkoterasseilla. Alkukesä 1940 muutti kaiken. Kevään kuluessa Hitler valtasi Alankomaat ja Ranskan ja pähkäili, mitä seuraavaksi, kun Britanniakaan ei taipunut Lontoon ja muiden suurkaupunkien suurpommituksista huolimatta 1940-1941

Ulkoministeriö selvittää Ottawan suurlähettilään Jari Vilenin häirintä syytös epäilyjä. Selvittäjäksi on palkattu ilman kilpailutusta asianajotoimisto Roschier. Tämä siksi, että UM:n mukaan asia on monitahoien ja kyseisellä toimistolla on kokemusta tämän typpisistä toimeksiannoista.  Kilpailuttamisen puuttuminen on vastoin valtion kilpailuttamisohjeita, jotka perustuvat asianosaiseen lakiin. Toivotaan, ettei UM:n tästä menettelystä seuraa, että valtion talouden tarkastusviraston (VTV) pitää myöhemmin uudestaan puuttua tapaukseen. v'b

Yö on laskeutunut työmarkkina osapuolten ylle. Kuten monelta taholta on ilmoitettu, lakko olisi helpostikin neuvoteltavissa loppumaan nopeastikin. Eilen eduskunnassa kansanedustaja Lyly piti ansiokkaan puheen vuoron ilman jännitteitä, miten lakko olisi ratkaistavissa. Hänen reseptinsä oli, että osapuolet käyvät kohta kohdalta rauhallisesti hallituksen asettamat työehtojen heikennykset läpi ja pohtivat, missä kohtaa voitaisiin liikkua ja innovatiivisesti muotilla hallituksen esitykset niin, että ne niellään kummallakin osapuolella, vaikka nikotellen. Sovun mahdollisimman pikainen löytyminen on sitäkin tärkeämpää, kun näyttää siltä, että tilanne ei ole kenenkään hallinnassa. Konsulttikielellä sanottuna ongelmalla ei ole omistajaa tai pörssikielellä ilmaistuna ongelman omistajuus on hajaantunut.  

Ylen Jälkipörssi reuhtoi takausvastuulla aivan kuin se oli koskettanut Männistön muorin Reeta tyttöä, jonka rahakas isäntä oli taannut toiselle naapurin isännälle olevan täysin vireessä vaimotehtäviin. Tästä suuttuneena satunnainen mies Uhtualta ohi kulkiessaan avoajoin talon ohi, oli kysäissyt saako hän yöpyä kaivon vieressä, koska oli kävellyt Petroskoista Helsinkiin ja sieltä nyt tänne ja tästä syystä oli alkanut loputon koko vuoden kestävä jano. Nimismies oli sansanonut, että tällä seudulla on kymmeniä mehunkeitto miehiä, joista puolet on aina putkassa apteekkarin vaatimuksesta, koska nämä ponumiehet syövät hänen pirtu bisnestään, jonka varastona toimii johtajaopettajan ison muurin tausta. Renkimies Aapeli oli kerran tuhonnut varaston ja siinä samalla koko talon, kun oli lämmittänyt kiljupäissään tuvan muurin niin kuumaksi, että koko varasto räjähti. Aapeli oli tästä syystä joutunut ottamaan voimakseen ensimmäisen naisen, joka kulkee talon ohi. Koska ensimmäinen nain sattui olemaan

Etelärannan edustaja Orpo seisoo kuin tatti tieodotuspöydän tieotuspöydän takana sanoessaan, että nyt ei peräydytä, vaan tehdään ne työelämää uudistukset. Sitten alkaa satoaja keroja kuultu luento maamme jälkeen jääneisyydestä pohjoismaisesta palkkamallista. Yhtä monta kertaa Opon porukka unohtaa mainita, että naapurimaan malissa työntekijällä on edustus yrityksen johtoelimessä ja että  vittelu on aina mahdollista eikä Ruotsin malli sisällä sanelumallia työehtojen muutoksissa. Esitetty Suomen malli on kaiken kaikkiaan jyräävän sanelupolitiikan tulos, johon mahdollisuuden antaa tilapäinen oikeistohallitus, joka tosin voi istua neljä vuotta. Orpon ja kumppaneiden mantra on ollut ja on, että Suomi ei ole kilpailukykyinen ilman työehtojen uudistamista ja tästä syystä maamme velkaantuu ennätystahtia.  Tähän voidaan syyllä todeta, että Suomen teollisuus ei ole kilpailukykyien innovaatiossa tuottaa uusia vientituotteitta eikä kilpailukyky loista myöskään viennin markkinoinnissa. Tämä sitä suu

Etelärannan edustaja Orpo seisoo kuin tatti tieodotuspöydän tieotuspöydän takana sanoessaan, että nyt ei peräydytä, vaan tehdään ne työelämää uudistukset. Sitten alkaa satoaja keroja kuultu luento maamme jälkeen jääneisyydestä pohjoismaisesta palkka mallista. Yhtä monta kertaa Opon porukka unohtaa mainita, että naapurimaan malissa työtekijällä on edustus yrityksen johtoelimessä ja että sovittelu on aina mahdollista eikä Ruotsin malli sillä sanelumallia työehtojen muutoksissa. Esitetty Suomen malli on kaiken kaikkiaan jyräävän sanelupolitiikan tulos, johon mahdollisuuden antaa tilapäinen oikeistohallitus, joka tosin voi istua neljä vuotta. Orpon ja kumppaneiden mantra on ollut ja on, että Suomi ei ole kilpailukykyinen ilman työehtojen uudistamista ja tästä syystä maamme velkaantuu ennätystahtia.  Tähän voidaan syyllä todeta, että Suomen teollisuus ei ole kilpailukykyien innovaatiossa tuottaa uusia vientituotteitta eikä kilpailukyky loista myöskään viennin markkinoinnissa. Tämä sitä su

Reserviupseerikoulussa selväsanaisen vääpelin puhe meni meille helposti perille ja opit upposivat päähän. Kurssin loppupuolella jouduin kahnauksiin ylikersantin ja komppanian päällikön kansa ylikersantin väittäessä, että olin myöhästynyt minuutin iltalomalta. Kahakan seurauksena jouduin joukkueen varustevarastosta vastaavaksi oppilaaksi kurssiin viimeiselle viikolle. Minulle selvisi nopeasti, että varastosta puuttui runsaasti tavaraa. Loppuinventariota johti iso musta ylikersantti, joka heilutteli kädessään isoa avainnippua kellarin käytävällä. Halusin tehdä tasajaon eri varastokoppien kesken ja siksi käskin ylikersanttia antamaan avainnipun. Mies otti hyvin pahannäköisen ilmeen kasvoilleen aikomattakaan luopua arvokkaista avaimista. Muutaman sekunnin harkitsin, annanko turpaan heti vai myöhemmin. Päässäni syntyi kompromissi ja sanoin hakevani kirvesvarren varastosta. Silloin mies heittikin avainnipun lattialle ja häipyi saman tien kellarin sokkeloihin. RUK

Reserviupseerikoulussa selväsanaisen vääpelin puhe meni meille helposti perille ja opit upposivat päähän. Kurssin loppupuolella jouduin kahnauksiin ylikersantin ja komppanian päällikön kansa ylikersantin väittäessä, että olin myöhästynyt minuutin iltalomalta. Kahakan seurauksena jouduin joukkueen varustevarastosta vastaavaksi oppilaaksi kurssiin viimeiselle viikolle. Minulle selvisi nopeasti, että varastosta puuttui runsaasti tavaraa. Loppuinventariota johti iso musta ylikersantti, joka heilutteli kädessään isoa avainnippua kellarin käytävällä. Halusin tehdä tasajaon eri varastokoppien kesken ja siksi käskin ylikersanttia antamaan avainnipun. Mies otti hyvin pahannäköisen ilmeen kasvoilleen aikomattakaan luopua arvokkaista avaimista. Muutaman sekunnin harkitsin, annanko turpaan heti vai myöhemmin. Päässäni syntyi kompromissi ja sanoin hakevani kirvesvarren varastosta. Silloin mies heittikin avainnipun lattialle ja häipyi saman tien kellarin sokkeloihin. RUK

Oikeusministeriö lakkauttaa rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen RSKK:n, josta nykyiset vanginvartijat valmistuvat. Ajatuksena on, että vartijat tulevaisuudessa pätevöityvät  ammattikoulutuksen yleiseltä turva- ja hoitolaan linjalta. Siis samalta linjalta, josta valmistuu mm lasten ja vanhusten hoitajat. Tällaisen uudistuksen laatijat eivät ymmärrä tai eivät halua ymmärtää, että vankila työpaikkana on jatkuvaa tekemistä vankien kanssa, ei siis yhteistyötä, puhumattakaan hoitamisesta, vaan ponnistelua vartijan omalla panoksella saada vangista tämän vapauduttua mahdollisimman yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Tallainen tehtävä on osoittautunut ehkä maailman vaikeimmaksi työtehtäväksi. Täytyy vakavasti kysyä, miksi ministeriö asettaa lapsenkasvoiset nuoret ihmiset näin ylivoimaisen vaikean haasteen eteen, kun nuorilla näyttää olevan vaikeaa ihan tavallisessa elämässä. Asian tekee vielä haastavammaksi vankiaineksen muuttuminen yhä ongelmallisemmaksi ja vaikeammaksi käsitellä ammattirik

Näillä sanoin kuvasi tulevaa näkyä marsalkka Gerd von Rundstedt Amsterdamin edessä keväällä 1940 juuri ennen hyökkäystään Ranskaan. Kaunis kesäinen päivä oli hurmaavaa kukkulan päältä näkyvien ruispeltojen ruskean maton muodostaessa täydellisen reitin Ranskaan. Rivimiehet olivat innoissaan saatuaan kukin annokset Pervitiniä (metamfetamin). Nyt ei ollut kyse Ardennien yllätyshyökkäyksestä, vaan hyvin suunnitellusta operaatiosta vallata koko Ranska. Maan presidentti Petain luotti rankalaisiin ja omaan ryhmitykseensä jakaa joukot kolmeen osaan: Kanaalin rannalle ja siitä kahtena pääpuolustusasemana Pariisia turvaamaan. Rundstedtin joukot aloittivat hyökkäyksen laajalla rintamalla. Panssarikenraali Gudearianin kuitenkin innostui ajamaan ohi  Rundstedtin käskyä   panssareitaan kohti Sedania, vaikkei jalkaväki mukana pysynytkään. Miehet jaksoivat kolme päivää pervitiinin voimalla hyökätä. Tämä riitti ranskalaisille, jotka perääntyvät muutamassa viikossa niin, että Ranskan oli suostuttava a

Säätytalossa on tunnetusti huono akustiikka. Ritaritalossa on kyllä vielä huonompi, kun aikoinani olin kuunnellut siellä ensimmäisiä ja harvoiksi jääneitä matematiikan luentoja. Sen vedoten kieltäydyn kansliapäällikön pyynnöstä pitää siellä toimistohenkilökunnalle esitys hyvästä johtamisesta. Todellinen, ajattelematon, syy kieltäytymiseeni oli epäilyni, että kp halusi tällä tavoin asettaa aluekehitysosaston päällikön johtamistavan huonoon valoon, koska hän ei ollut vahvimmillaan henkilöstöjohtamisessa. Tällaiset lisätyöt hipoivat konsulttisopimuksen rajoja, mutta olkoot, ministeriö maksoi laskut mukisematta. Hallintojohtajan sihteeri Carita oli hämillään kieltäytymisestäni ja antoi ymmärtää sen olevan epäluottamuslause toimistoväelle. Hänen moitiskelunsa seurauksena ymmärsin suostua kp:n ehdotukseen. Säätytalon kaikuva sali pullotti täynnä toimistoväkeä. En puhunut ministeriön suunnittelujärjestelmästä, vaan otin esille tuloskeskustelut ja miten niissä kuulijoiden tulisi toimia. Päälli

Päivän HS:ssä Marina Erhola ja Kirsi Varhila aivan oikein kantoivat huolta, miten valtio hoitaa hyvinvointialueiden ohjauksensa. Sama pätee hyvinvointialueisiin suhteessa alueen palvelujen tuottamiseen. Hyvinvointialueet ovat kiitettävällä intensiivisyydellä ja asiantuntemuksella valmistautuneet vastaanottamaan niille terveydenhoidon ja sosiaalihoidon uudistuksessa organosoidut tehtävät. Näyttää siltä, että ne joutuvat toimimaan alueeseensa kuuluvien terveydenhoidon ja sosiaalihuollon hoitoyksiköiden konsernijohtajina ja samalla näiden palvelujen tuottajina tai tilaajina. Tämä monitoimijan rooli tuo niiden johtamiseen kiperiä haasteita. Alla on lista asiasta, jotka koettiin onnistumisen kannalta keskeisiksi vuosituhannen vaihteen suuressa hallinon uudistamisessa. Nyt aika on toinen ja uusia parempia menetelmiä ja keinoja on tullut roppakaupalla tuoreiden hallinnon uudistujien käyttöön. Kuriositeettina ne kuitenkin alla mainittakoon.  Johtamisen haasteet vuosituhannen vaihteessa:

Anteeksianto kuuluu jokaisen suuren uskonnon perusteisiin. Monen meidän eettiseen koodistoon kuuluu myös anteeksiantaminen. Usea kokee kuitenkin anteeksiannon olevan myös osin tapauskohtainen ratkaisu eikä ole valmis antamaan anteeksi mitä tahansa. Kun ihmiset pääsevät sopuun tai sovintoon asiasta, se ei välttämättä sisällä anteeksiantoa. Asiasta ei kuitenkaan enää riidellä. Sovinto voi olla kirjallinen. Sovittelu on Suomessa eräs tuomioistuintoimintaan vertautuva joustava jutusta sopimisen muoto dokumentteineen. Yleensä asiat annetaan anteeksi, kuin toinen osapuoli sitä vilpittömästi pyytää. Vaikeuksia tulee, kun toiselle osapuolelle on aiheutunut suuria menetyksiä. Jos vahingot ovat materiaalisia ja aiheuttaja osapuoli korvaa ne, sovinto lienee helppo (tehdä anteeksiantoineen). Näissä tapauksissa, jos toisen kunniaa on loukattu, anteeksianto voi olla vaikeaa. Se on vaikeaa, koska kunnian loukkaus koetaan oman minän sisimpään syvästi loukkaavalla tavalla puuttumisena. Kunnian loukkaus

Vetovoiman aiheuttama rasitus ei johdu joka hetkisestä kampailusta nostaa jalkojamme maasta voidaksemme kävellä tai juosta bussiin ehtiäksemme töihin, tai edes pitääksemme kehomme ruodussa istuessamme anopin vieressä ryhdikkäänä hänen ylpeällä sohvallaan. Nämä pulmat voi vielä kuitenkin selittää vetoamalla siihen, että kaikkien on kohdattava nämä haasteet elämäsään ja ne ovat vääjäämättä edessä ja matkassa koko maallisen taivalluksen ajan. Mutta siihen ei meili mielellään suostu, että armas maapallomme murjoo koko ajan kehoamme, joka menee jatkuvasti epäedulliseen suuntaan, niin ainakin ajattelemme. Tämä sillä edellytyksellä, että pidämme ulkonäköämme tärkeänä tai jopa esteettisenä pääomana. Tämä on hurja näkökulma, sillä estetiikan ollessa vain ihmisten keksimä oppi kauneudesta, on lähes raakalaismainen näkökulma pitää ulkonäköä pääomana, joka annetaan ihmiselle sattumanvaraisesti syntymähetkellä. Olisi lohdullista hyväksyä yleisen suhteellisuusteorian mukaisesti kehollemme avaruudess