Pitääkö tavallisen ihmisen olla huolestunut yleisestä maailmanpoliittisesta tilanteesta? Jos vastaus on myönteinen, melko moni ihminen kantaisi jonkinlaista taakkaa harteillaan. Tähän synkkään näkyyn tuo leivitystä, kun asettaisimme itsemme historiassa taakse päin aikaan, jolloin elettiin vaarallisia vuosia. Minulle varaan aikaa edustaa Kuuban ohjuskriisi, joka oli viittä vaille räjäyttää maailman ydinsotaan. Tosiasiassa minun ikäisilleni suuri kadotuksen uhka oli kesä 1944, kun maamme silloin kävi melko epätoivoista jatkosodan kesää. Silloin olimme lopen uupuneita lähes viiden vuoden jatkuvasta sotimisesta. Tietämättämme olimme Yhdysvaltojen ja sattuman armoilla. Itsemme heikkous oli armeijamme kuluminen niin loppuun, ettemme jaksaneet puolustaa maatamme Kannaksen rajoilla. Ei ollut yhtä kannaksen taitelua, vaan Itäraja oli kannaksia täynnä.
Saksalainen lentokonelaivue Kuhlmey pelasti meidät hyvällä tuurilla hetken kesällä 1944, sillä Neuvostoliitto säikähti Kuhlmeyä niin, ettei NL ehtisikään ensimmäisenä Berliiniin. Niinpä se siirsi Suomesta joukkoja itärintamalle varmistaen näin ehtimisen ensiksi Berliiniin. Silloin se koettiin tärkeäksi jo symbolisessa mielessä, mutta jälkeen päin tarkasteltuna oli aivan sama mikä ensin ehtii.
Tällaisia menneisyyden tapahtuminen tärkeyden osoittautumista myöhemmin samantekeviksi maailma on pullollaan. Loppupäätelmä on, ettei tavallisen ihmisen kannata juuri ololla huolissaan, sillä historian rattaat käyvät sellaisella monipuolisuudella ja suurella kädellä, että sinne mahtuu aina yksi ihminen elämään, miten haluaa ja aina selviää omalla tavallaan.
Kommentit
Lähetä kommentti