Kaikki alkoi Japanin kokemasta nöyryyttämisettä Venäjän ja Japanin välisessä sodassa. Vaikka se kukisti Venään lyhyeksi jääneessä taitelussa 1904-1905, Japani koki, ettei se saanut tarpeeksi hyvitystä (maa-alueita) voitosta. Se oli kuitenkin merkittävä yllätysvoitto, joka teki mannaa japanilaisten samurai mentaliteeteille. Tähän asti Japani oli ollut suljettu paikallinen ja paikallaan jumittunut pikku valtio. Vuoden 1905 voiton innoittamana militaristinen samurai sotaisuus sai vähitellen kannatusta eräiden kenraalien piirissä. Etenkin maanjohtoon kohonnut kenraali Tojo katsoi, että nyt on Japanin hetki vallata mm. hollantilaisten ja ranskalaisten siirtomaita ja myöhemmin Yhdysvaltin hallitsema Filippiinit. 1930-luvun alussa Japani alkoikin urakalla vahvistaa sotakoneistoaan ja rohmuta maa-alueita Etelä-Koreasta ja Mantšuriasta. Raakuutta ja uhkaa edusti Nankingin verilöyly, jossa teurastettiin 200 000 pienen kiinalaisen kaupungin asukasta.
Samalla kun Tojo kehitti ja laajensi laivastoaan, etenkin lentotukialuksia. Lentokoneiden tuotanto nousi hurjiin lukuihin. Kuukaudessa tuotettiin 400 konetta. Samalla hän vilkuili koko ajan Italian Mussoliniin, jonka fasistimustapaidat oli noussut valtaan 1923. Vuonna 1940 Japani, Italia ja Saksa solmivat akselivaltioiden liiton. Yhdysvaltain presidentti Roosevelt oli vastahankainen sekä Japanin uhittelua vastaan että osallistumaan Britannian rinnalle sotimaan Euroopassa. ”Meidän pojat pysyvät jouluina kotona”, lupasi hän puheissaan kansalle. Churchillilla oli silmää nähdä, miten Euroopan käy ilman Yhdysvaltoja. Britannia oli jo kokenut, mitä raskaat yölliset ilmapommitukset ovat ja mitä ne maksavat. Vaikka surmansa saaneiden määrä ei niissä nousut kuin 2500 (iso luku sinänsä), sillä hetkellä kun pommeja putosi, kukaan ei tiennyt millaisista määristä on ja tulee olemaan kyse. Piti elää kauhussa yötä päivää.
Lopulta japanipaiset tekivät ratkaisevan
suuren strategisen virheen. He olettivat, että Yhdysvallat ei kestä sotilaidensa
kaatumista Tyynellä merellä. Tämä perustui siihen, että japanilaiset pitivät yhdysvaltalaisia
hemmoteltuina ja mukavaan elämään tottuneina ihmisinä, eikä heitä ollut sotilaiksi.
Tämä oli ensimmäinen virhe. Toinen virhe oli japanilaisten käsitys oman laivastonsa
ylivoimaisuudesta. Kuten tunnettu on seitsemäs päivä joulukuuta 1941 japani iski
Pearl Harboriin lentotukialuksien tukikohtaan ja 2500 sotilasta kuoli, viisi lentotukialusta
ja satoja lentokoneita tuhoutui. Yhdysvaltojen voimaa osittaa se, että jo
kolmen päivän päästä se hyökkäsi poimittajilla Tokioon, mikä oli shokki japanilaisille.
Pearl Harbor muodosti lähtökäskyn Yhdysvaltojen osallistumiselle länsi liittoutuneiden ja etenkin Britannian rinnalle Euroopassa käytyyn sotaan. Jos halutaan etsiä sodan sankarimaita, ehdoton ykkönen on Britannia. Se kesti pommitukset (Blitz) ja organisoi ja oli toteuttamassa Yhdysvaltojen kanssa Normandian maihinnousun 1944. Tämä ratkaisi sodan.
Vuonna 1933-1941 Japanin johdolla virinnyt
sota-ja laajennushakuinen spiraali Tyynenmeren lähialuilla muistuttaa pelottavasti
Putinin Venäjän aggressiohakuista politiikkaa Euroopassa. Uhkakuvaa vahvistaa Putinin toimenpiteet kasvattaa nykynuorista ääri-isänmallinen länttä vihaava kaaderi on sodan julkistuksen kätkevä manööveri. Kun Putin nyt on ”voimissaan”
Venäjällä, Euroopasta täytyy löytyä pikaisesti uskottava vastavoima Putin häikäilemättömyydelle.
Kommentit
Lähetä kommentti