Päivän HS:ssä oli pitkä ja mielenkiintoinen juttu rengasmatkailusta. 1950-luvulla b-tason ja osin a-tason yleisurheilijat matkustivat kilpailupaikoille juna - bussi yhdistelmällä. Se oli hidasta, mutta niin oli elämäkin. Siinä oli seikkailun makua yhdistettynä odotuksiin kilpailussa menestymiseen. Sinä aikana jokaisen vähäkin menestyvän urheilijan varustuksiin kuuluivat juna- ja bussiaikataulut. Näillä matkoilla sattui monen laista mieliin painuvia tapahtumia. Muistan kesän, kun Kannuksen juna-asemalla urheikija porukka odotteli junan saapumista pohjoiseen. Nurmikolla makoileva joukko käsitti suomen mestareista aluetason urheilijoihin. Siinä ei arvojärjestys painanut, kun korttia lyötiin nimennisillä panoksilla. Nuorelle urheilija-alulle se oli mieltä nostattava hetki, kun sai makoilla kymmenottelun Suomen mestarin vieressä tasa-arvoisena kaverina. Kerran Kuortaneen Suomen nuorten maajoukkue ehdokkaiden katsastusleirillä lääkärin tarkastuksessa pulssini oli 170. Lääkäri mittasi kol...