Suomen talouden lääkkeet kuin tango Lilja Kukka       Suomen talouden lääkkeet on kuin Toivo Kärjen sävellys Lilja Kukka. Kun illalla laivoilla se soi, kanssa ei tiedä, onko se tango vai marssi, mutta illan loputtua ei tapahdu mitään järkevää. Aamulla epätietoisuus kasvaa ja se jää kalvamaan.      Vajaa kymmenvuotta sitten kiisteltiin miten 1,8 miljardin euron jakovara käytetään. Kun sitä aikansa jahkailtiin, huomattiin maan alkavan velkaantua huolestuttavasti miljarditolkulla vuodessa. Tämä on katkaistava panemalla julkinen sektorin menot kuriin ja rakenteet kuntoon sekä elvytys täyskieltoon.      Näin piti luoman 100000 uutta työpaikkaa.      Kun näin ei tapahtunutkaan, työnantajan työeläkemaksuja leikattiin 800 miljardin eurolla ja yhteisöveroa laskettiin viidellä prosenttiyksiöllä pudotuksella. Kilpailukyvystä ei puhuttu mitään.      Nyt kun tämä tangon...

     Kikyjen ja tupoen kehystämässä Suomen tumman uhkaavassa ilmapiirissa on jotain raatelevan tahmeaa, aivan kuin sen tartunta imaisisi meidät sisäänsä. 1990-luvun alku oli ehdottomuudessaan masentavaa, eräille tappavuuteen saakka, mutta nyt piilotetulle kiihkeydelle ollaan muokkaamassa kollektiivisen totuuden sävyjä. Vaikkei nyt puhuta menneiden vuosikymmenien paratiisikielellä ja pääoman fraaseilla, kaksi totuutta, palkat ja pääoma, kilpailevat paremmuudestaan. Siitä huokuu juron pitkämielinen synkkyys.      Sipilän ensihurmauksen haalistuminen alkoi 2016 pääministerin puuskittaisista sormen heristelyistä toponeuvotteluille ja päättyi uhkavaatimukseen: ellei kikyihin ja muihin alennuksiin suostuttaisi, veroja korotettaisiin ja presidentin luo mentäisiin. Kansa nieli ratkaisun ja jurotti kolme vuotta harmaan läpättävän hunnun alla. Se unohtaa lainlaatijan huonot säädökset. Nehän raapaisevat vain pintaa, mutta sen palkat ja lomat ovat pyhää omaisu...

     Tavallisen ihmisen on hankalaa ymmärtää, miksi kiky-sopimukselle jätettiin paljon tulkinnan varaa. Kiistaa siinä on lähes kaikesta, sen   päättymisestä ja ketä se koskee ja miten. Työnantajapuoli toistaa hanakasti, että se on työntekijäpuolen ja työnantajien neuvottelema sopimus. Todellisuudessa se on Sipilän erilaisilla uhkauksilla kyhätty lauseke, joka on kirjattu kirjavalla tavalla eri osapuolten asiakirjoihin, pöytäkirjoihin ja työehtosopimuksiin. Kikyn sopimisen kriittisillä hetkillä Sipilä uhkasi välillä kävellä Mäntynimeen, välillä nostaa veroja ja välillä esittää pakkolakeja. Näin saatiin kiky, joka on nyt kaikkien erimielisyyksien äiti tällä neuvottelukierroksella.      Naisvaltaisilla hoitoaloilla kikyn 24 lisätunnit koskevat totaalisesti. Sen sijaan miesvaltaisilla teollisuusaloilla sitä sovelletaan lepsusti miten missäkin.      Toinen Sipilän tempaus oli leikata julkisen sektorin lomarahat. Tämä tehtiin edelleen ...

     Se että Juha Sipilä on tuhonnut Suomen Keskustan, on rankasti sanottu, mutta Paavo Väyrynen oli vakaasti sitä mieltä 20.4 MTV 3:n Uutis-Extrassa, että Juha Sipilä on tuhonnut Suomen Keskustan.      Juha Sipilän astuessa tehtäväänsä monen mieleen on jäänyt silloisen puoluetoimiston Laanisen sanat, että nyt nähdään jotain erityislaatuista. Hallitusohjelman valmistuessa Sipilä sujuvin sanakääntein kertoikin, kuinka on asetettu visio ja tähän perustuen suunniteltu alatavoitteet ja kärkihankkeet sekä toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Tätä on toisti pitkin matkaa, kuitenkaan mainitsematta mitään jättimäisistä lehmän kaupoista.      Tämän jälkeen tapahtui lukuisia epämääräisiä manööverejä: sijoituskirjekuori, oma talo pakolaisille, Kikykiristys, lomarahat, uhkaus mennä presidentin luokse, lentokonefarssi, epäilys julkisen rahoituksen kytköksistä omiin bisneksiin, 15 sähköpostia vuorokaudessa Ylen toimittajalle, Suomen lehdistövapauden inde...

     Aktiivimalli on ollut kiivailujen kohde enemmän kuin ansaitsisi. Näin usein käy todellisen vaaran lähteen piileskellessä yhteiskunnassa sinkoilevien mielipiteiden seassa varmana siitä, että kun suuret voimat lähtevät liikkeelle, ne saavat aikaan todellisen muutoksen.      Lipposen hallitukset ovat pohjustaneet tien, jolla nyt edetään. Suuri hurmoksen muotoja hipova mielipidemuutos julkishallinnon surkeudesta pani rattaat pyörimään kauttaaltaan yhteiskunnassa enemmän kun oli tarvetta yksityisen paremmuudesta viranomaistoimintaan verrattuna. Liikelaitostaminen oli valttia, jolla nuijittiin ensimmäisenä alas valtiontietokonekeskus VTKK. Sen pelkkä nimi oli sen ajan kehittäjille kauhistus. Uudistusvimma alkoi repiä läpinäkyviä verhoja alas julkisen sektorin toimimattomuudesta. Se oli ymmärrettävää, niille, jotka näkivät vain julkisen sektorin paisumisen vuosi vuoden jälkeen, mutteivät käsittäneet sitä, että julkistakin voidaan kehittää ja supistaa hallitu...

     Sen näkee sekä päältä että ministerien Terho ja Orpo tuoreista kirjoituksista HS:ssä ( https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005536328.html ) ja ( https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005536328.html ), että hallitustyö ei suju hyvin.   Edellisessä Terho toteaa suorin sanoin, että siniset ovat apupojan rollissa ja mikään sovittu ei päde, ja jos pätee, hetken päästä ei pädekään. Jatkuvasti pitää vahtia, että edes jokin sinisille sovittu linjaus joten kuten onnistuu. Orpo vastaa jälkimmäisessä tänään HS:ssä, että peli on kovaa, mutta reilua.      Kun tällaiselle tasolle vajoavat osapuolten puhevälit, jossa vahvempi kylmästi julistaa pelin olevan raakaa (kovaa) mutta reilua, vanhan viisauden mukaan pukarit ovat jo ajautuneet yhteistyössään kestämättömään tilaan.      Sinisten toimiessa kahden prosentin kannatuksella viiden ministerin vallan käytöllä ja koko hallituksen kyseenalaisella perustuslain tulkinnalla, hallitus on vääjäämättä a...

     E nsimmäisen padan myrkkykeitos sekin   on ollut jo vuosia valmis. Siellä ovat talousasiat kypsyneet valeuutisiksi, joita taloustieteen nimissä poliitikot heittelevät suistaan kansalle, kuten työjoustot työllistävät tai dynaamiset vaikutukset johtavat hyvän kierteeseen. Nyt juuri kehutaan yhtiöveron laskua talouden elvyttäjänä, vaikka mitään näyttöä ei ole. Taloustiede ei olekaan tiedettä, sillä se ei täytä tieteen kriteerejä, mm tieteelle tyypillistä kokeen toistettavuusvaatimus ei sillä toteudu, kuten esimerkiksi lääketieteessä. ”Taloustiede” pikemminkin joukko oppeja ja sääntöjä, joiden mukaan talous voi toimia, mutta mitään varmuutta ei ole.      Toisessa padassa hallituksen puoluejohtajat keittävät edes takaisin talousreseptejään lupaillen kuin tyhjästä työllisyysasteen nousevan 72 prosenttiin samalla, kun maassa on kasvava määrä hyvässä työiässä olevia syystä tai toisesta työhaluttomia ihmisiä. Avoimiin työpaikkoihin ei ole hakijoita. Viime...

Ekonomi pitää yhtä aikaa piirustuspöydällään makrotaloutta ja mikrotaloutta. Hän ei osaa sanoa kumpaa pitäisi enemmän painottaa, sillä kulutus, kilpailukyky ja budjettivaje ovat hänelle yhtä tärkeitä ja vaikeita. Viisaana ihmisenä on unohtaa omaan arvoonsa maailman talouden mahdollisen elpymisen tuoman pelastuksen, koska sitä hän ei osaa ennustaa. Sen sijaan hän luottaa dynaamisiin vaikutuksiin jopa niin paljon, että hän odottaa vielä Kataisen hallituksen yhteisöveron ja työantajien eläkemaksujen alentamisen aiheuttamien vaikutuksia vieläkin. Mutta hänellä on kuitenkin näyttöä yhteisöveron dynaamisista vaikutuksista Äänekosken selluinvestoinnista. Kikyn ansiosta povatun 80000 uuden työpaikan syntymiseen hän ei sano mitään.      Valtiotieteilijä ymmärtää myös historiaa ja uskoo suurten kriisien jälkeiseen vakauteen. Kun yhteiskunnan pääpalikat, instituutiot saadaan pelaamaan yhteen, kriisi voitetaan. Hänellä on hyvä käsitys, mitkä muutamat suuret linjat Suomen kannat...

     Aristoteleen käyttämää termiä käännepisteestä, peripetia on useilla yhteiskuntapolitiikan lohkoilla vaikeaa tunnistaa, vaikka on ollut itse mukana prosessissa, ehkä juuri siksi. Nyt kuitenkin yhteiskunnan tarkkailijat ja analysoija ovat yleistyneet ja menetelmät keittynet siinä määrin, että varhaisten käännepisteiden havaitsemisesta on tullut varteenotettava ennakointimetodi.       Jussi Halla-Ahon valitseminen perussuomalaisten puheenjohtajaksi ja siitä seurannut hallituksen omituinen jatkaminen työssään oli merkittävä vaihe, ellei jopa käännepiste, jossa hallitustyö muuttui varovaiseksi ja poliittisilta linjauksiltaan vaisuksi. Jopa retoriikkakin yskähteli ja yskähtelee. Paavo Rautio käsitteli takertumista hallitusohjelmaan hyvin pääkirjoitusjutussaan ( https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005395155.html ).      Samanaikaisesti alkaa yhtä suuremmalle joukolle eturyhmien juuritasoille, kuntien virkamiehille, yrityksille ja kansal...

     Suomen talouden lääkkeet kuin tango Lilja Kukka       Suomen talouden lääkkeet on kuin Toivo Kärjen sävellys Lilja Kukka. Kun illalla laivoilla se soi, kanssa ei tiedä, onko se tango vai marssi, mutta illan loputtua ei tapahdu mitään järkevää. Aamulla epätietoisuus kasvaa ja se jää kalvamaan.      Vajaa kymmenvuotta sitten kiisteltiin miten 1,8 miljardin euron jakovara käytetään. Kun sitä aikansa jahkailtiin, huomattiin maan alkavan velkaantua huolestuttavasti miljarditolkulla vuodessa. Tämä on katkaistava panemalla julkinen sektorin menot kuriin ja rakenteet kuntoon sekä elvytys täyskieltoon.      Näin piti luoman 100000 uutta työpaikkaa.      Kun näin ei tapahtunutkaan, työnantajan työeläkemaksuja leikattiin 800 miljardin eurolla ja yhteisöveroa laskettiin viidellä prosenttiyksiöllä pudotuksella. Kilpailukyvystä ei puhuttu mitään.      Nyt ku...

     Kilpailukykyä on monessa ajatuspajassa pyritty takomaan paremmaksi radikaaleilla esityksillä. Suuri palkka-ale on kerta kerran jälkeen todettu mahdottomaksi. Kiky on vain alentavinaan palkkoja ja   ay-liike ei suostu suuriin alennuksiin ja sehän pientäisi myös verotulot. Päinvastoin kulutuskysyntää tulisi lisätä.      Meillä on monet kilpailukykytekijät kunnossa: koulutus, innovaatio, yhteiskuntajärjestelmä.      Yksi ikikanto kilpailukyvyn taikametsässä kuitenkin on: hajanainen yhdyskuntarakenne. Tässä ei kannata olla kovin puhdasoppinen, sillä maassamme tulee aina olemaan muutama vetovoimainen talous- ja bisneskeskus, suuria taajamia ja enemmän tai vähemmän hajanainen maaseutu. Jälkimmäinen on ongelma kilpailukyvylle. Viime viikkoina ongelmaan on taas kerran havahduttu mainostamalla televisiossa maaseudun yritystukia, jota eivät tahdo mennä millään kaupaksi. Kyllä yrittäjä tietää, mikä on oikea toimintay...

     Hän on talousekonomi. Mies ei edes muista, onko nyt suhdannelama, teollisuuden rakennemurros tai kilpailukyvyn menetys. Niin murheellinen hän on. Muistikin on heikentynyt.  Se riipaisee eniten.      Eniten häntä harmittaa pilkkaajat. Kuinka he eivät voi olla uskomatta kikyyn ja työvoiman tarjonnan dynaamisiin vaikutuksiin? Onhan hänkin uskovinaan ihmisten ostovoinvoiman elvyttäviin vaikutuksiin, vaikka koko elvytys-sana ällöttää. Sen hän vielä hyväksyy, että kuljetusväylien rakentamiseen pitää panostaa, mutta sitä ei saa sanoa elvytykseksi vaan investoinniksi.      Yhtäkkiä hän muistaa opiskeluajoiltaan filosofi Kantin. Hänhän sanoi aikoinaan, että mitään todellista ei ole olemassa. Kaikki on aistien tulkintaa. Koskisiko se myös Suomen lamaa ja valtion velkaa. Ekonomi ryhdistäytyi lisää muistaessaan, että tiedemiehetkin yhtyivät Kantin käsityksiin, että absoluuttista todellisuutta ei ole. On vain ihmisten havaintoja...

     Kärryn ollessa uusi kolme miestä istuivat salkut sylissä tavoitteena sileän tiekartan etapit ja tiukat aikataulut. Menomatkalla autossa hyrisi yksimielinen sorina päivän temppujen tulevista onnistumisista ja aikaansaannoksista. Tulomatkalla miehet läimäyttelivät toisiaan okapäille kuskinkin saadessa onnitteluja siinä määrin kuin turvallisuus salli. Tiekarttaa kiiteltiin idästä länteen etelänkin saadessa osansa. Puheet olivat varmoja a:sta ö:hön ja tulevat toimenpiteet harkittuja kuin aukoton totuus.      Ensimmäiset syyssateiden alkaessa roimia tiekartan maisemia ja auton ikkunoita, miehet alkoivat ajan kulukseen selata älykännyköitään. Sanomalehdet olivat liian paksuja. – Täällähän nuljussa tekstissä kotiäidit rutiset päivähoitorajoituksista ja opiskelijat kirkuvat tuistaan, sanoi ohuempi ministeri, ja tuossa roskajutussa hipsterit kitisevät kehitysavusta, jatkoi tukevampi ministeri ja valitti ulos katsoessaan, etteivät tiekartan maisematka...